Loppiaiskonsertti – Valkokankaan kasvot

Mäkelä Klaus 2014 _ranta_eipuikkoa_web

Loppiaiskonsertit
ti 6.1.2015 klo 15 & 18
Musiikkitalossa
Liput Lippupalvelusta

Klaus Mäkelä, johtaja
Antti Alanen, juontaja
Petteri Evilampi, visualisointi
Peter von Bagh (1943-2014), suunnittelija

Valkokankaan kasvot

”Jos Parrasvalot löydettäisiin vuosisadan kuluttua, eikä Charles Chaplinista ja hänen teoksistaan olisi muuta jäljellä, jo yksin hänen katseensa ja kasvojensa syvä surumieli riittäisivät välittämään tiedon siitä, että vielä kuolemansa rajan tuolta puolen tuo ihminen kutsuu meitä todistamaan omaa elämäänsä – ihmiselämää – joka siten on myös meidän elämäämme”. (André Bazin)

Parrasvalojen (1952) teema ”Eternally” tunnetaan Suomessa nimillä ”Jäähyväiset” ja ”Yö jokainen”. Se muistetaan myös Peter von Baghin Elämää suuremmat elokuvat -radiosarjan tunnussävelenä.

Kun Laurence Olivier filmasi Hamletin (1948), hän joutui ensimmäiseksi vaimentamaan lavakarismaansa. Säveltäjä William Waltonin jänneväli ylsi pomp and circumstance -marsseista lyyrisen tragedian ulottuvuuksiin. Filmatisointi luotti lähikuviin: 40-vuotias Olivier itse Hamletina ja 18-vuotias Jean Simmons Opheliana.

Chaplinilta saivat innoitusta Federico Fellini ja hänen uskottu säveltäjänsä Nino Rota. Välttämättä Rota ei aina edes katsonut mitä Fellini kuvasi, mutta yhteys syntyi silti kuin telepaattisesti. Elokuvaväen suosikki Fellinin tuotannossa on aina ollut (1963), kuvaus taiteilijan luomiskriisistä. Ohjaajan ihannoituna alter egona on Marcello Mastroianni.

Jean Cocteaun Kaunotar ja hirviö (1946) perustuu vanhaan satuun, jossa piilee ikiviisautta nuoren neidon heräämisestä naiseuteen ja siitä, ettei hirviötä ole karvoihin katsomista. Jean Marais, josta elokuva teki tähden, oli ohjaajan rakastettu. Kaunottaren (Belle) roolissa oli Josette Day. Georges Auric sävelsi Cocteaun elokuviin orfisen taikapiirin.

Elokuva Paikka auringossa (1951) on klassinen tragedia amerikkalaisesta unelmasta Theodore Dreiserin romaanin pohjalta. George Stevensin herkässä ohjauksessa unohtumattomiksi nousivat lähikuvat Elizabeth Taylorista ja Montgomery Cliftistä. Oscar-palkittu säveltäjä Franz Waxman oli parhaassa vireessään myös konserttimusiikin puolella.

Sergei Eisensteinin Panssarilaiva Potemkinissa (1925) keskeisellä sijalla ovat kansan aidot kasvot. Modernin alkuperäisscoren mykkäklassikkoon sävelsi Berliinissä Edmund Meisel. Teos oli juuri äänestetty Brysselissä maailman parhaaksi elokuvaksi, kun koululainen Peter von Bagh esitteli sen Oulun teinien elokuvakerhossa.

Ranskassa 1930-luvulla Marcel Carné ohjasi fatalistisen romanttisia elokuvia pääosassa usein Jean Gabin. André Bazin näki Varjojen yön (1939) myyttisenä tragediana, jossa oli antiikin draaman kaikuja. Runollisen realismin rakastetuin säveltäjä Maurice Jaubert kaatui rintamalla kesällä 1940.

Michael Curtizin Robin Hoodin seikkailut (1938) on tutun tarun sykähdyttävin filmatisointi. Taistelu vapauden puolesta oli ajankohtainen teema tyrannian nostaessa päätään. Erich Wolfgang Korngold sai musiikistaan ensimmäisen säveltäjäyksilölle omistetun Oscarin. Kasvoista tärkeimmät kuuluivat Errol Flynnille ja Olivia de Havillandille (neito Marian).

Antti Alanen

Haastattelussa kapellimestari Klaus Mäkelä

Bagh_peter_von_bagh_21

Omistettu Peter von Baghin muistolle

Helsingin kaupunginorkesteri omistaa vuoden 2015 aloittavat Loppiaiskonserttinsa rakastetun ja monivuotisen yhteistyökumppaninsa muistolle. Jäämme kaipaamaan Petterin omistautumista ja huumoria sekä lukemattomia muita ominaisuuksia. Peter von Bagh ehti suunnitella ohjelman ja konsertissa teokset esittelee elokuvien parissa pitkän uran tehnyt Kansallisen audiovisuaalisen arkiston ohjelmasuunnittelija Antti Alanen.

Konsertin ohjelma

Charles Chaplin: Teema Charles Chaplinin ohjaamasta elokuvasta Parrasvalot
William Walton: Musiikkia Laurence Olivierin ohjaamasta elokuvasta Hamlet ja Ofelia
Nino Rota: Teema Federico Fellinin ohjaamasta elokuvasta 8 1/2
Georges Auric: Musiikkia Jean Cocteaun ohjaamasta elokuvasta Kaunotar ja Hirviö
Franz Waxman: Musiikkia George Stevensin ohjaamasta elokuvasta Paikka auringossa
Edmund Meisel: Finaali Sergei Eisensteinin ohjaamasta elokuvasta Panssarilaiva Potemkin
Maurice Jaubert: Musiikkia Marcel Carnen ohjaamasta elokuvasta Varjojen yö
Erich Wolfgang Korngold: Musiikkia Michael Curtizin ohjaamasta elokuvasta Robin Hood

Alla koottuna esimerkkejä konsertissa kuultavista kappaleista, olkaa hyvät!

CLARA & MARIA

clarajamaria

12.12. klo 19

Musiikkitalo
Jun Märkl, johtaja
Maria Hämäläinen, piano
Mendelssohn – C. Schumann – R. Schumann
Liput Lippupalvelusta

SUORA LÄHETYS
YLE Radio 1 & yle.fi/klassinen

Pianistilupaus Maria Hämäläinen esittää Clara Schumannin teinivuosien pianokonserton
Pietarissa syntynyt Maria Hämäläinen (s. 1996) muistelee saaneensa ensikosketuksen pianoon jo päiväkodin ja esikoulun musiikkituokioissa. Pianon äänen kauneus, koskettimet ja niillä tanssivat sormet olivat tehneet niin suuren vaikutuksen Hämäläiseen, että hän vaati vanhemmiltaan omaa pianoa viisivuotiaana. Ja sai sen.
Opintonsa hän aloitti Tatjana Likon johdolla, ja jatkoi Suomeen muutettuaan Virtain Merikanto-opistossa Zsuzsanna Horvathin opissa. Tampereen konservatoriossa Hämäläistä opetti Kristiina Kask-Valve. Viimeiset kuusi vuotta Hämäläinen on opiskellut Sibelius-Akatemian nuorisokoulutuksessa Hamsa Al-Wadi Juriksen oppilaana.
Merkittäviä esiintymisiä Hämäläiselle on kertynyt sekä vuoden 2012 Suolahden kansainvälisen mestarikurssin gaalakonsertissa, vuoden 2013 Piano Espoo -festivaalilla sekä vuoden 2014 Mäntän musiikkijuhlilla. Hämäläisen seuraava tähtäin on ensi keväänä Sibelius-Akatemian pääsykokeissa.

Saksalainen Jun Märkl palaa HKO:n eteen
Saksalaiselle Jun Märklille (s. 1959) musiikki oli jo lapsena luonnollinen valinta. Viulisti-isältä ja japanilaiselta pianistiäidiltä opitut taipumukset äänten maailmaan konkretisoituivat nuoren Märklin piano- ja viuluharrastuksina. Hannoverin musiikkikorkeakoulussa Märkl kuitenkin alkoi kyllästyä yksinmusisointiin ja hakeutui pianistiksi ensin osana orkesteria. Sittemmin pianosta tuli väline kapellimestarin orkesterirepertuaarin opiskeluun, ja Märkl alkoi johtaa pienyhtyeitä, kamariorkestereita ja ennen pitkää myös suuria sinfoniaorkestereita.

KONSERTIN OHJELMA

Felix Mendelssohn: Hebridit, konserttialkusoitto op. 26
Vuonna 1829 Felix Mendelssohn (1809–1847) matkusti Englantiin konsertoimaan urkurina, pianistina ja kapellimestarina. Menestyksekkään esiintymisrupeaman päätteeksi hän suuntasi pohjoiseen patikkaretkelle. Mendelssohnin matka Skotlantiin jäi musiikinhistoriaan kahdella merkkiteoksella. Silmänkantamattomiin ulottuvat, vihreään kietoutuneet nummet ja Edinburghin idylliset maisemat linnoineen tekivät Mendelssohniin lähtemättömän vaikutuksen. Tämä konkretisoitui Skottilaiseksi sinfoniaksi vasta vuonna 1842. Mutta matkallaan hän ihastui toisenkin kerran.

Hebridit-alkusoitto valmistui vuonna 1830 nimellä Yksinäinen saari, mutta Mendelssohn muokkasi sitä ja nimesi sen uudelleen maantieteellisesti tarkemmalla kuvauksella. Teos kantaesitettiin Lontoossa vuonna 1832 samassa konsertissa kuin alkusoitto Kesäyön unelmaan. Varsinaista tarinallista ohjelmaa teoksessa ei ole. Sen sijaan Hebridit-konserttialkusoitto maalailee niitä tunnelmia ja kuulokuvia, joita aaltojen pauhu loputtomasti kaikuvia, ainutlaatuisia kiviseiniä vasten voi luoda.

Clara Schumann: Pianokonsertto a-molli op. 7
Clara Schumannin pianokonsertto lienee hänen esitetyin ja onnistunein teoksensa. Tyyliltään se edustaa ajalleen tyypillistä bravuurikonserttoa, jossa sankarinviitta lankeaa yksinomaan pianistin harteille orkesterin ottaessa kohteliaan kannustajan roolin.
Pitkät soolopätkät, paikoin tuskin havaittava orkesterisäestys ja briljantti kuviointi tuovat mieleen Chopinin konsertot, mutta lähin verrokki avausmotiivia myöten löytyy Johann Nepomuk Hummelin konsertosta, niin ikään a-mollissa. Jo 14-vuotiaana alkanut konserton sävellystyö kesti kolme vuotta. Kantaesityksen Leipzigissä johti Felix Mendelssohn säveltäjän itsensä toimiessa solistina.

Robert Schumann: sinfonia nro 1 B-duuri op. 38 ”Kevät”
Sinfonian otsikko ”Kevät” on Schumannin itse antama, ja aluksi hän nimesikin sinfonian osat Adolf Böttgerin keväisten rakkausrunojen mukaan: Kevään herääminen (Allegro molto vivace), Ilta (Larghetto), Iloiset leikkitoverit (Scherzo), Kevään täyttymys (Allegro animato e molto grazioso). Pian Schumann kuitenkin poisti teoksesta kaiken ohjelmallisuuden ja kiirehti korjaamaan väärinkäsityksiä kollegalleen Ludwig Spohrille: “Musiikin ei ole tarkoitus kuvata tai maalata mitään yksiselitteistä. Voisinko vain sanoa, että olin inspiroitunut kevään hengestä.”
Schumannin ensimmäinen sinfonia edustaa uudenlaista, voimakkaan subjektiivisen kokemuksen kyllästämää saksalaista sinfonisuutta, joka levisi hiljalleen Brahmsin kautta Bruckneriin ja Sibeliukseen saakka.

Tekstit: Jaani Länsiö

HKO – Sibeliuksen orkesteri

Voces_intimae_leikattu

Jean Sibelius esittäytyi Helsingin Orkesteriyhdistyksen eli nykyisen kaupunginorkesterin 36:lle soittajalle yliopiston juhlasalissa huhtikuun 23. päivänä vuonna 1891. Tämä tosin tapahtui orkesterin perustajan ja kapellimestarin Robert Kajanuksen välityksellä. Kajanus johti tuolloin kantaesityksenä kaksi Sibeliuksen teosta: alkusoiton E-duuri ja Scène de ballet’n – 25-vuotias säveltäjä itse jatkoi vielä tuolloin opintojaan Wienissä. Nuoren Sibeliuksen musiikin vastaanotto oli varovaisen myönteinen, mutta hänen ”aatostensa” omintakeisuus herätti myös hämmennystä; erään sanomalehtiarvostelun mukaan ”aniharva voi oikein tajuta” niitä. Eräiden soittimien äänilehtiin (stemmoihin) kirjoitettujen varsin suorasukaisten – saksankielisten – huomautusten perusteella eivät kaikki soittajatkaan niitä oikein tajunneet.

Marraskuun 24. päivänä Sibelius johti alkusoiton ja Scène de ballet’n filharmonikkojen ”helppotajuisessa konsertissa”. Sanomalehdessä kerrottiin, kuinka Sibelius seisoi johtajan paikalla ”vaatimattomana” ja ”hiukan hermostuneesti kuletti tahtipuikkoa”. Nuoren säveltäjän todellinen debyytti filharmonikkojen kapellimestarina koitti huhtikuun 28. päivänä 1892 vähintäänkin yhtä omintakeisten uusien aatosten esittelijänä: Kullervo vei kuulijansa ”aivan uusille aloille, tuntemattomiin sävellajeihin” mutta merkitsi Sibeliuksen läpimurtoa säveltäjänä ja ehkä kapellimestarinakin, niin kokematon ja jännittynyt kuin hän vaikkapa karismaattiseen Kajanukseen verrattuna olikin.

Kullervon jälkeen Sibeliuksen ja orkesterin – vuodesta 1895 lähtien nimellä Filharmonisen Seuran orkesterin – polut kohtasivat yhä uudelleen. Helmikuussa 1893 oli vuorossa Sadun varhaisversion kantaesitys, ja saman vuoden maaliskuussa Kullervo esitettiin kahdesti uudelleen. Huhtikuussa 1895 Karelia-musiikin konserttisarja, Serenadi baritonille ja orkesterille, Kevätlaulu ja Metsänhaltia, huhtikuussa 1896 Lemminkäinen varhaisessa ja seuraavana vuonna uudistetussa muodossaan. Kantaesityksiä tai esiintymisiä filharmonikkojen kapellimestarina kertyi Sibeliukselle miltei vuosittain.

Kesällä 1900 koettiin yksi niin Sibeliuksen uran kuin Filharmonisen seuran orkesterin toiminnan ja koko Suomen musiikkielämän siihenastisista huippuhetkistä: lähes 70:n soittajan kokoonpanoksi laajentunut orkesteri suuntasi konserttikiertueelle Eurooppaan, määränpäänään Pariisin suuri maailmannäyttely. Sibelius oli matkalla mukana Kajanuksen varakapellimestarina, muttei kertaakaan kohottanut tahtipuikkoaan orkesterin edessä, ei edes kiertueen päänumeroksi valitun oman esikoissinfoniansa johtajana. Yhtä kaikki kiertue oli huimaavan voitokas, ja merkittävä sysäys Sibeliuksen kansainvälisen maineen leviämiselle.

Sibelius johti yhtä lukuun ottamatta kaikkien sinfonioidensa ja useimpien sinfonisten runojensa sekä viulukonserton kantaesitykset ja myös monien teostensa myöhempiä esityksiä filharmonikkojen edessä aina vuoteen 1923, kuudenteen sinfoniaan saakka – vuonna 1914 nimi tosin oli vaihtunut nykyiseksi. Tämän jälkeenkin kaupunginorkesterin muusikoista koottu soittajisto kantaesitti Sibeliuksen johdolla vielä sävellyksen Morceau romantique sur un motif de M. Jacob de Julin maaliskuussa 1925. Silloin, kun hän ei itse noussut johtajankorokkeelle, hänen musiikkinsa toistuvista esityksistä huolehti usein hänen musiikkinsa vankkumaton esitaistelija Robert Kajanus.

Eihän Sibeliuksen ja filharmonikkojen yhteinen taival kaikilta osin suinkaan ruusuinen ollut. Sen varrelle mahtui jännitystä ja hermopeliä – muun ohella siitä, ennättävätkö yötä päivää sävellyksiään takoneen neron partituurit ja niistä kopioidut orkesteristemmat valmistua ajoissa kantaesitykseen – sekä kovaa työtä ja pinnistelyä uusien teosten ja outojen aatosten parissa, niin riemuvoittoja kuin pettymyksiäkin. Eivätkä kaikki soittajat suinkaan yksissä tuumin ylistäneet Sibeliuksen kapellimestarintaitoja, mutta hänen johtamisestaan ja tietysti musiikistaan kerrotaan välittyneen ja tarttuneen soittajiinkin aivan erityistä intomielistä heittäytymistä, tunnetta sekä lämpöä. Varmasti useat meistä olisivat valmiit maksamaan konserttilipun hinnan moninkertaisesti päästäkseen kuulemaan yhdenkin Sibeliuksen ja filharmonikkojen konserteista, tai edes harjoituksista. Tiedämmehän nykyään sen, minkä aikalaiset saattoivat kenties vain aavistaa: sen, että Sibeliuksen ja Helsingin filharmonikkojen yhteisen taipaleen värikkäistä vaiheista on kirjoitettu suomalaisen musiikin historiaan monet sen loistokkaimmista ja ikimuistoisimmista tarinoista.

Sibelius150-juhlavuoden avaus
Voces intimae
8.12. klo 19
Musiikkitalo
Tomas Djupsjöbacka, johtaja
Essi Höglund, viulu
Kajanus – Fagerlund – Sibelius
Liput Lippupalvelusta

3. & 4.12. Ilmarinen vaeltaa Hakalan hahmossa

ILMARISEN VAELLUS
Pe 28.11. klo 19 Musiikkitalossa

Sonninen – Smetana
John Storgårds, johtaja
Tommi Hakala, baritoni
Polyteknikkojen Kuoro
Saara Aittakumpu, valmennus

Liput Lippupalvelusta

 hakala tommi 2014

Oopperalavoilta tuttu Tommi Hakala tulkitsee Ilmarisen vaelluksen

Baritoni Tommi Hakala tuli kansainvälisesti tunnetuksi kesällä 2003 voittamalla BBC:n järjestämän Singer of the World -laulukilpailun Cardiffissa, ja suomalaiset tuntevat hänet myös vuoden 2001 Merikanto-kilpailun voittajana.

Opinnot Riihimäen musiikkiopistossa, Sibelius-Akatemiassa (Master of Arts) ja Karlsruhen Musiikkikorkeakoulussa Matti Salmisen säätiön apurahan turvin johtivat kiinnitykseen Nürnbergin oopperassa 1998-2001, josta hän siirtyi Leipzigin oopperaan 2001-2004. Vuosina 2008-2013 Hakala kuului Suomen Kansallisoopperan solisteihin.

Hakalan keskeisimpään oopperaohjelmistoon kuuluvat mm. Figaron häät, Don Giovanni, Macbeth, Falstaff, La Traviata, Naamiohuvit, Don Carlos, Tannhäuser, Parsifal, Tristan ja Isolde, Elektra, Faust, Carmen, Jevgeni Onegin, Juha, Kullervo sekä operetti Iloinen leski.

Tommi Hakalan oopperavierailuista mainittakoon mm. New Yorkin Metropolitan, San Francisco, Dresdenin Semperoper, Deutsche Oper Berlin, Essenin Aalto-Theater, Teatro Regio Torino, Strasbourg, Toulouse, Montpellier, Geneve, Amsterdam, Teatro Real Madrid, Bilbao, Tel Aviv, Tanskan Kuninkaallinen ooppera, Tampereen ja Turun oopperat sekä Savonlinnan Oopperajuhlat.

Hänellä on myös paljon kysyntää niin lied- kuin orkesterikonserttienkin solistina. Tärkeimpien kotimaisten orkesterien lisäksi Hakala on laulanut mm. Bostonin Sinfoniaorkesterin, Oslon Filharmonikoiden, Berliinin Filharmonikoiden ja Concertgebouw-orkesterin solistina.

Hakalan levytyksiin kuuluvat mm. Great Baritone Arias (Ondine 2004); Tule armaani – Toivo Kuulan lauluja pianisti Kristian Attilan kanssa (Ondine 2006); Kullervo-sinfonia (Ondine 2008), Sinfonia nro 2 (Heiniö, Sony 2010) ja DVD Tannhäuser (Wagner) Tanskan Kuninkaallinen ooppera (Decca 2011).

Hakalan tulevia tehtäviä ovat mm. Nabuccon nimirooli Tampereen oopperassa, Hannun ja Kertun Peter Torinon Teatro Regiossa, Haydnin Luominen Savonlinnan Oopperajuhlilla sekä Macbethin nimirooli Essenissä.
Teksti: Allegro artists management/ Tommi Hakala

Tommi Hakala: ”Sinä hymyilet veljeni Kimmo…” oopperasta Kullervo. – YouTube

Puikossa meidän Jontte

Helsingin kaupunginorkesterin 12. ylikapellimestari John Storgårds (s. 1963) on suomalaisen muusikkokoulutuksen maineikkaimpia ja monipuolisimpia kasvatteja. Menestyksestään ja saamistaan tunnustuksista huolimatta hän vieroksuu kapellimestareihin liitettyjä neromyyttejä eikä anna itseään kutsuttavan maestroksi. Kapellimestarinakin hän näkee itsensä yhtenä muusikoista, mihin on varmasti vaikuttanut hänen pitkä uransa konserttimestarina mm. Avanti!-kamariorkesterissa ja Ruotsin radion sinfoniaorkesterissa.

Niin muusikoiden kuin yleisön keskuudessa John Storgårdsia kutsutaan usein Jontteksi. Hän asuu suuren osan vuodesta vaimonsa ja kahden lapsensa kanssa Rovaniemellä. Aktiiviseksi penkkiurheilijaksi  tunnustautuva Jontte seuraa erityisen tarkasti jalkapalloa, kun hän ei ole hakemassa vastapainoa  suurkaupunkien hälinään ja konserttielämän kiireisiin Lapin erämaissa tai Suomenlahden saaristossa.

Polyteknikkojen Kuoro kertoo kansakunnan sankarista

Polyteknikkojen Kuoro (PK) on akateeminen suomalainen mieskuoro, joka tunnetaan modernista ja ennakkoluulottomasta otteestaan. Tekniikan opiskelijoiden kuorona PK ammentaa voimansa teekkariuteen erottamattomasti kuuluvasta yhdessä tekemisen ilosta sekä uusien haasteiden etsimisestä ja voittamisesta. Musiikillisesta kunnianhimosta ja esitysten tasosta PK ei tingi piiruakaan.

Vuonna 1900 perustettu kuoro pysyy edelleen lujasti kiinni juurissaan, ja Suomen vahva kansallisromanttinen mieskuoroperinne on kuoron ohjelmiston tärkeä tukijalka. Kuoro vierailee säännöllisesti Suomen johtavien sinfoniaorkesterien vieraana sekä tekee näiden mukana ulkomaankiertueita.

Kuoron taiteellinen johtaja Saara Aittakumpu on koulutukseltaan musiikin maisteri pääaineenaan kuoronjohto. Aittakumpu on myös opettanut kuoronjohtoa Metropoliassa, Tampereen ammattikorkeakoulussa sekä Helsingin konservatoriossa.

Konsertin ohjelma

Ahti Sonninen: Ilmarisen vaellus baritonille, mieskuorolle ja orkesterille

Supisuomalaiset sankaritarinat Kullervosta, Lemminkäisestä, Väinämöisestä ja muista korpikarpaaseista tuntuivat istuvan pienen ja sisukkaan suomalaismiehen kuvaan sotien jälkeisen Suomen itsetunnon kohotukseksi.  Kalevalaiselle kansallistunteelle oli uutta tilausta, ja tähän saumaan osuivat Ahti Sonnisen (1914–1984) parhaat ja tuotteliaimmat vuodet.

Mieskuoro Laulu-Miesten 40-vuotisjuhliin tilattu noin 20-minuuttinen kantaatti Ilmarisen vaellus Eino Leinon tekstiin kantaesitettiin 4.12.1954 Sibelius-Akatemian salissa Martti Turusen johdolla ja Radio-orkesterin ”avustuksella”. Baritoni Lauri Lahtinen lauloi nimiosan. Helsingin Sanomien kriitikko Tauno Karila kertoi kuulemastaan näin: ”Ahti Sonnisen Ilmarisen vaellus, mittava sävellys, antoi kuvan tämän nuoren säveltäjämme vakavasta ajattelutavasta. Se oli suunniteltu pitkää tähtäintä käyttäen muodon hahmottelun kannalta ja sisälsi myös vaikuttavia nousuja. Eräät orkesterivälikkeet kenties jonkin verran irtosivat pohjasta, mutta kokonaisuus on silti todettava merkittäväksi saavutukseksi.”

Teksti: Jaani Länsiö

Bedrich Smetana: Má Vlast – Isänmaani

Böömi, Bohemia, on osa Tshekin tasavaltaa. Noin Sveitsin kokoisella aluella asuu kuutisen miljoonaa böömiä. Alueen väen arvellut elintavat ovat synnyttäneet käsitteen ’boheemi’; hän on vapaa pikkuporvarillisen elämän kuten velkojen tai ydinperheen rasitteista. Boheemi on usein taiteilijatyypin synonyymi.

Smetana halusi säveltää elämää Böömissä. Varmistaakseen Isänmaa-sarjansa oikean tulkinnan, hän lähetti selitykset kustantajalle partituuriin liitettäviksi.

Sarjan aloittava Vyšehrad viittaa kallioon Prahan kupeella.  Sarjan toinen osa Vltava eli Moldau tunnetaan nykyisin myös elokuva- ja mainosmusiikkina. Teema juontaa samoihin aiheisiin kuin Israelin kansallislaulu Hatikva.

Šárka soi legendaa sotaisasta neitokaisesta, joka houkuttelee hänet pettäneitä miehiä ansaan. Sankarillinen loppu soinee onnistumisen iloa ja riemua kun uneen vaivutetut sotilaat tapetaan.  Böömin niityiltä ja lehdoista soi maan kauneutta, viljelijöiden iloa ja jänöjä metsikön siimeksessä.

Tábor kertoo harhaoppisena roviolla poltetun Jan Hussin ja häntä puolustavien böömiläisten taistelusta paavia vastaan. Osan temaattisena aiheena soi hussilainen taisteluhymni ”Olettehan Jumalan sotureita”. Sarjan päättävä Blaník alkaa iskuilta joihin Tábor päättyi.

Teksti: Tapani Länsiö