HKO – Sibeliuksen orkesteri

Voces_intimae_leikattu

Jean Sibelius esittäytyi Helsingin Orkesteriyhdistyksen eli nykyisen kaupunginorkesterin 36:lle soittajalle yliopiston juhlasalissa huhtikuun 23. päivänä vuonna 1891. Tämä tosin tapahtui orkesterin perustajan ja kapellimestarin Robert Kajanuksen välityksellä. Kajanus johti tuolloin kantaesityksenä kaksi Sibeliuksen teosta: alkusoiton E-duuri ja Scène de ballet’n – 25-vuotias säveltäjä itse jatkoi vielä tuolloin opintojaan Wienissä. Nuoren Sibeliuksen musiikin vastaanotto oli varovaisen myönteinen, mutta hänen ”aatostensa” omintakeisuus herätti myös hämmennystä; erään sanomalehtiarvostelun mukaan ”aniharva voi oikein tajuta” niitä. Eräiden soittimien äänilehtiin (stemmoihin) kirjoitettujen varsin suorasukaisten – saksankielisten – huomautusten perusteella eivät kaikki soittajatkaan niitä oikein tajunneet.

Marraskuun 24. päivänä Sibelius johti alkusoiton ja Scène de ballet’n filharmonikkojen ”helppotajuisessa konsertissa”. Sanomalehdessä kerrottiin, kuinka Sibelius seisoi johtajan paikalla ”vaatimattomana” ja ”hiukan hermostuneesti kuletti tahtipuikkoa”. Nuoren säveltäjän todellinen debyytti filharmonikkojen kapellimestarina koitti huhtikuun 28. päivänä 1892 vähintäänkin yhtä omintakeisten uusien aatosten esittelijänä: Kullervo vei kuulijansa ”aivan uusille aloille, tuntemattomiin sävellajeihin” mutta merkitsi Sibeliuksen läpimurtoa säveltäjänä ja ehkä kapellimestarinakin, niin kokematon ja jännittynyt kuin hän vaikkapa karismaattiseen Kajanukseen verrattuna olikin.

Kullervon jälkeen Sibeliuksen ja orkesterin – vuodesta 1895 lähtien nimellä Filharmonisen Seuran orkesterin – polut kohtasivat yhä uudelleen. Helmikuussa 1893 oli vuorossa Sadun varhaisversion kantaesitys, ja saman vuoden maaliskuussa Kullervo esitettiin kahdesti uudelleen. Huhtikuussa 1895 Karelia-musiikin konserttisarja, Serenadi baritonille ja orkesterille, Kevätlaulu ja Metsänhaltia, huhtikuussa 1896 Lemminkäinen varhaisessa ja seuraavana vuonna uudistetussa muodossaan. Kantaesityksiä tai esiintymisiä filharmonikkojen kapellimestarina kertyi Sibeliukselle miltei vuosittain.

Kesällä 1900 koettiin yksi niin Sibeliuksen uran kuin Filharmonisen seuran orkesterin toiminnan ja koko Suomen musiikkielämän siihenastisista huippuhetkistä: lähes 70:n soittajan kokoonpanoksi laajentunut orkesteri suuntasi konserttikiertueelle Eurooppaan, määränpäänään Pariisin suuri maailmannäyttely. Sibelius oli matkalla mukana Kajanuksen varakapellimestarina, muttei kertaakaan kohottanut tahtipuikkoaan orkesterin edessä, ei edes kiertueen päänumeroksi valitun oman esikoissinfoniansa johtajana. Yhtä kaikki kiertue oli huimaavan voitokas, ja merkittävä sysäys Sibeliuksen kansainvälisen maineen leviämiselle.

Sibelius johti yhtä lukuun ottamatta kaikkien sinfonioidensa ja useimpien sinfonisten runojensa sekä viulukonserton kantaesitykset ja myös monien teostensa myöhempiä esityksiä filharmonikkojen edessä aina vuoteen 1923, kuudenteen sinfoniaan saakka – vuonna 1914 nimi tosin oli vaihtunut nykyiseksi. Tämän jälkeenkin kaupunginorkesterin muusikoista koottu soittajisto kantaesitti Sibeliuksen johdolla vielä sävellyksen Morceau romantique sur un motif de M. Jacob de Julin maaliskuussa 1925. Silloin, kun hän ei itse noussut johtajankorokkeelle, hänen musiikkinsa toistuvista esityksistä huolehti usein hänen musiikkinsa vankkumaton esitaistelija Robert Kajanus.

Eihän Sibeliuksen ja filharmonikkojen yhteinen taival kaikilta osin suinkaan ruusuinen ollut. Sen varrelle mahtui jännitystä ja hermopeliä – muun ohella siitä, ennättävätkö yötä päivää sävellyksiään takoneen neron partituurit ja niistä kopioidut orkesteristemmat valmistua ajoissa kantaesitykseen – sekä kovaa työtä ja pinnistelyä uusien teosten ja outojen aatosten parissa, niin riemuvoittoja kuin pettymyksiäkin. Eivätkä kaikki soittajat suinkaan yksissä tuumin ylistäneet Sibeliuksen kapellimestarintaitoja, mutta hänen johtamisestaan ja tietysti musiikistaan kerrotaan välittyneen ja tarttuneen soittajiinkin aivan erityistä intomielistä heittäytymistä, tunnetta sekä lämpöä. Varmasti useat meistä olisivat valmiit maksamaan konserttilipun hinnan moninkertaisesti päästäkseen kuulemaan yhdenkin Sibeliuksen ja filharmonikkojen konserteista, tai edes harjoituksista. Tiedämmehän nykyään sen, minkä aikalaiset saattoivat kenties vain aavistaa: sen, että Sibeliuksen ja Helsingin filharmonikkojen yhteisen taipaleen värikkäistä vaiheista on kirjoitettu suomalaisen musiikin historiaan monet sen loistokkaimmista ja ikimuistoisimmista tarinoista.

Sibelius150-juhlavuoden avaus
Voces intimae
8.12. klo 19
Musiikkitalo
Tomas Djupsjöbacka, johtaja
Essi Höglund, viulu
Kajanus – Fagerlund – Sibelius
Liput Lippupalvelusta

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s