CLARA & MARIA

clarajamaria

12.12. klo 19

Musiikkitalo
Jun Märkl, johtaja
Maria Hämäläinen, piano
Mendelssohn – C. Schumann – R. Schumann
Liput Lippupalvelusta

SUORA LÄHETYS
YLE Radio 1 & yle.fi/klassinen

Pianistilupaus Maria Hämäläinen esittää Clara Schumannin teinivuosien pianokonserton
Pietarissa syntynyt Maria Hämäläinen (s. 1996) muistelee saaneensa ensikosketuksen pianoon jo päiväkodin ja esikoulun musiikkituokioissa. Pianon äänen kauneus, koskettimet ja niillä tanssivat sormet olivat tehneet niin suuren vaikutuksen Hämäläiseen, että hän vaati vanhemmiltaan omaa pianoa viisivuotiaana. Ja sai sen.
Opintonsa hän aloitti Tatjana Likon johdolla, ja jatkoi Suomeen muutettuaan Virtain Merikanto-opistossa Zsuzsanna Horvathin opissa. Tampereen konservatoriossa Hämäläistä opetti Kristiina Kask-Valve. Viimeiset kuusi vuotta Hämäläinen on opiskellut Sibelius-Akatemian nuorisokoulutuksessa Hamsa Al-Wadi Juriksen oppilaana.
Merkittäviä esiintymisiä Hämäläiselle on kertynyt sekä vuoden 2012 Suolahden kansainvälisen mestarikurssin gaalakonsertissa, vuoden 2013 Piano Espoo -festivaalilla sekä vuoden 2014 Mäntän musiikkijuhlilla. Hämäläisen seuraava tähtäin on ensi keväänä Sibelius-Akatemian pääsykokeissa.

Saksalainen Jun Märkl palaa HKO:n eteen
Saksalaiselle Jun Märklille (s. 1959) musiikki oli jo lapsena luonnollinen valinta. Viulisti-isältä ja japanilaiselta pianistiäidiltä opitut taipumukset äänten maailmaan konkretisoituivat nuoren Märklin piano- ja viuluharrastuksina. Hannoverin musiikkikorkeakoulussa Märkl kuitenkin alkoi kyllästyä yksinmusisointiin ja hakeutui pianistiksi ensin osana orkesteria. Sittemmin pianosta tuli väline kapellimestarin orkesterirepertuaarin opiskeluun, ja Märkl alkoi johtaa pienyhtyeitä, kamariorkestereita ja ennen pitkää myös suuria sinfoniaorkestereita.

KONSERTIN OHJELMA

Felix Mendelssohn: Hebridit, konserttialkusoitto op. 26
Vuonna 1829 Felix Mendelssohn (1809–1847) matkusti Englantiin konsertoimaan urkurina, pianistina ja kapellimestarina. Menestyksekkään esiintymisrupeaman päätteeksi hän suuntasi pohjoiseen patikkaretkelle. Mendelssohnin matka Skotlantiin jäi musiikinhistoriaan kahdella merkkiteoksella. Silmänkantamattomiin ulottuvat, vihreään kietoutuneet nummet ja Edinburghin idylliset maisemat linnoineen tekivät Mendelssohniin lähtemättömän vaikutuksen. Tämä konkretisoitui Skottilaiseksi sinfoniaksi vasta vuonna 1842. Mutta matkallaan hän ihastui toisenkin kerran.

Hebridit-alkusoitto valmistui vuonna 1830 nimellä Yksinäinen saari, mutta Mendelssohn muokkasi sitä ja nimesi sen uudelleen maantieteellisesti tarkemmalla kuvauksella. Teos kantaesitettiin Lontoossa vuonna 1832 samassa konsertissa kuin alkusoitto Kesäyön unelmaan. Varsinaista tarinallista ohjelmaa teoksessa ei ole. Sen sijaan Hebridit-konserttialkusoitto maalailee niitä tunnelmia ja kuulokuvia, joita aaltojen pauhu loputtomasti kaikuvia, ainutlaatuisia kiviseiniä vasten voi luoda.

Clara Schumann: Pianokonsertto a-molli op. 7
Clara Schumannin pianokonsertto lienee hänen esitetyin ja onnistunein teoksensa. Tyyliltään se edustaa ajalleen tyypillistä bravuurikonserttoa, jossa sankarinviitta lankeaa yksinomaan pianistin harteille orkesterin ottaessa kohteliaan kannustajan roolin.
Pitkät soolopätkät, paikoin tuskin havaittava orkesterisäestys ja briljantti kuviointi tuovat mieleen Chopinin konsertot, mutta lähin verrokki avausmotiivia myöten löytyy Johann Nepomuk Hummelin konsertosta, niin ikään a-mollissa. Jo 14-vuotiaana alkanut konserton sävellystyö kesti kolme vuotta. Kantaesityksen Leipzigissä johti Felix Mendelssohn säveltäjän itsensä toimiessa solistina.

Robert Schumann: sinfonia nro 1 B-duuri op. 38 ”Kevät”
Sinfonian otsikko ”Kevät” on Schumannin itse antama, ja aluksi hän nimesikin sinfonian osat Adolf Böttgerin keväisten rakkausrunojen mukaan: Kevään herääminen (Allegro molto vivace), Ilta (Larghetto), Iloiset leikkitoverit (Scherzo), Kevään täyttymys (Allegro animato e molto grazioso). Pian Schumann kuitenkin poisti teoksesta kaiken ohjelmallisuuden ja kiirehti korjaamaan väärinkäsityksiä kollegalleen Ludwig Spohrille: “Musiikin ei ole tarkoitus kuvata tai maalata mitään yksiselitteistä. Voisinko vain sanoa, että olin inspiroitunut kevään hengestä.”
Schumannin ensimmäinen sinfonia edustaa uudenlaista, voimakkaan subjektiivisen kokemuksen kyllästämää saksalaista sinfonisuutta, joka levisi hiljalleen Brahmsin kautta Bruckneriin ja Sibeliukseen saakka.

Tekstit: Jaani Länsiö

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s