Alessio Bax & Paganini-rapsodia

ke / ons / wed 14.1 & to / thu 15.1
Musiikkitalo

Pietro Rizzo, kapellimestari
Alessio Bax, piano
Tshaikovski – Rahmaninov – Respighi

Liput Lippupalvelusta

Pietro Rizzo
Pietro Rizzo (s. 1973) aloitti musiikkiopintonsa viulistina ja valmistui Roomasta Santa Cecilian konservatoriosta vuonna 1992. Opintojaan hän jatkoi Chigianan musiikkiakatemiassa ja Dallasissa Southern Methodist Universityssa. Kapellimestariopintonsa hän suoritti Sibelius-Akatemiassa Jorma Panulan ja Leif Segerstamin johdolla vuosina 1997–2000.
Rizzo tunnetaan uutterana kapellimestarina, jonka repertuaari on poikkeuksellisen laaja. Vuosina 2003–2007 Essenin Aalto-teatterin pääkapellimestarina hän johti vuosittain yli 70 esitystä baletteja, oopperoita ja konsertteja. Yhteensä hän on johtanut yli 50 eri oopperaa. Hän toiminut myös Göteborgin oopperan pääkapellimestarina 2006–2009, ja vuodesta 2011 alkaen hän on Galician nuoriso-orkesterin taiteellinen johtaja.

Bax Alessio Photo Credit Lisa-Marie Mazzucco

Alessio Bax
Italialainen Alessio Bax (s. 1977) valmistui kotikaupunkinsa Barin konservatoriosta 14-vuotiaana ja jatkoi opintojaan ensin Ranskassa ja myöhemmin Joaquín Achúcarron johdolla Italian Sienassa ja vuonna 1994 alkaen Dallasissa Meadows School of Artsissa. Yhdeksi tärkeimmistä opetuskokemuksistaan Bax on maininnut DVD-dokumentoidun mestarikurssin, jolla hän ja mm. Lang Lang ja Jonathan Biss saivat yksityiskohtaista oppia Daniel Barenboimilta.
Pianistiksi, matkailijaksi sekä valokuvaus-, ruoka- ja viini-intoilijaksi itseään kutsuva Alessio Bax kirjoittaa konserttikokemuksistaan ja tarjoaa maukkaita ruokaohjeita blogissaan Have piano, will travel osoitteessa alessiobax.blogspot.com.

Alessio Bax Twitter @alessiobaxpiano
Blogi www.alessiobax.blogspot.com
Pjotr Tshaikovski: Romeo ja Julia
Romeo ja Julia sai kantaesityksensä Moskovassa 16.3.1870. Säveltäjäkollega Mili Balakirev, jolle tämäkin partituuri oli omistettu, ei ollut täysin tyytyväinen. Tyytyväinen ei ollut myöskään Tshaikovski, joka muokkasi teosta vielä kaksi kertaa. Lopullinen versio sai kantaesityksensä Tbilisissä 1.5.1886.
Musiikin kertomaa tarinaa on helppo seurata. Johdanto kuvaa veli Lorenzoa, munkkia, jonka hyvää tarkoittava juoni johtaa Romeon ja Julian, nuorten rakastavaisten kuolemaan. Kiihkeä allegro kuvaa Montague- ja Capulet-sukujen keskinäistä vihaa. Seuraa kuuluisa rakkauskohtaus. Tarina kulkee kohti vääjämätöntä, traagista huipennustaan. Lopussa rakkausteema palaa hetkeksi näyttämölle, kuin muistumana jostakin kauniista ja nyt kadotetusta.
Sergei Rahmaninov: Rapsodia Paganinin teemasta opus 43
Sergei Rahmaninov (1873-1943) tarttui Paganinin kapriisiin numero 24 a-molli vuonna 1934. Parin viikon aikana hän sävelsi sen pohjalta Rapsodian Paganinin teemasta pianolle ja orkesterille joka sai kantaesityksensä saman vuoden marraskuussa Baltimoressa. Philadelphia Orchestraa johti Leopold Stokowski ja solistina oli tietenkin säveltäjä itse. Säveltäjänä Rahmaninov ei tähän aikaan ollut lainkaan yhtä suosittu kuin pianistina. Hänen romanttista sävelkieltään pidettiin tylsänä ja vanhanaikaisena verrattuna esimerkiksi Stravinskyn musiikkiin. Paganini-rapsodiasta tuli kuitenkin valtava yleisö- ja arvostelumenestys.
Soolo-osuus on säkenöivän briljantti ja vaativa. Rahmaninov, joka sentään oli eräs 1900-luvun suurimmista pianisteista, myönsi myöhemmin pelänneensä vaikean viimeisen muunnelman soittamista niin paljon että hän ennen kantaesitystä oli juonut lasillisen minttulikööriä. Tästä syystä hän kutsui muunnelmaa numero 24 ”crème de menthe-muunnelmaksi”.

Ottorino Respighi: Feste Romane
Feste Romane-orkesterisarjassa on neljä osaa. Respighi kertoo niiden ohjelmallisesta sisällöstä seuraavaa:
”1. Circenses (Sirkushuveja). Circus Maximuksen yllä on uhkaava taivas. Mutta nyt on kansanjuhlan aika: ’Ave Nero!’ Lukitut rautaovet avataan. Uskonnollinen laulu ja villieläinten karjunta sekoittuvat toisiinsa. Väkijoukko ponnahtaa jaloilleen raivokkaan innon vallassa. Marttyyrien laulu voimistuu, soi yhä voitokkaammin – ja hukkuu meteliin.
2. Il Giubileo (Riemujuhla). Pyhiinvaeltajat kulkevat tiellä ja rukoilevat. Lopulta he saapuvat Monte Mario -kukkulan huipulle ja voivat nähdä pyhän kaupungin edessään: ’Rooma! Rooma!’ Hymni kajahtaa ilmoille ja kirkkojen kellot vastavaat.
3. L’ottobrata (Lokakuun juhla). Muurit ovat viiniköynnösten peittämät. Kuuluu metsästystorvien kaikuja, kiliseviä kelloja, rakkauslauluja. Pehmeässä hämärässä soi yhtäkkiä romanttinen serenadi.
4. Le befana (Loppiainen). Piazza Navona, yöllä ennen loppiaista. Hurja meno soi trumpettien rytmin tahdissa. Metelin läpi kuuluu silloin tällöin kansansävelmiä, saltarelloja, posetiivin soittoa, katukaupustelijan huuto, karkea renkutus joka toteaa ’Lassàtase passà, somo Romani!’ (’Antaa mennä, ollaanhan roomalaisia!)”

pietro_rizzo_01____lennart_sjoeberg

Pietro Rizzo
Pietro Rizzo (f. 1973) inledde sina musikstudier som violinist och utexaminerades från Accademia Nazionale di Santa Cecilia i Rom år 1992. Han fortsatte studera vid Chigianas musikakademi och Southern Methodist University i Dallas. 1997-2000 studerade han dirigentteknik vid Sibelius-Akademin under ledning av Jorma Panula och Leif Segerstam.

Alessio Bax
Italienaren Alessio Bax (f. 1977) studerade vid sin hemstad Baris konservatorium och utexaminerades 14 år gammal. Studierna fortsatte i Frankrike och sedan under Joaquín Achúcarros ledning i Siena. 1994 började han studera vid Meadows School of Arts i Dallas. Bax har nämnt att en viktig erfarenhet var en på DVD dokumenterad mästarkurs under vilken bl.a. han, Lang Lang och Jonathan Biss undervisades av Daniel Barenboim.

Alessio Bax Twitter @alessiobaxpiano
Blog www.alessiobax.blogspot.com
Pjotr Tjajkovskij: Romeo och Julia
Romeo och Julia uruppfördes i Moskva den 16.3.1870. Balakirev – som även detta partitur var tillägnat – var inte helt nöjd. Men det var inte heller Tjajkovskij som skrev om verket ännu två gånger. Den slutliga versionen uruppfördes i Tbilisi den 1.5.1886.
Det är inte svårt att följa med vad som sker i den musikaliska berättelsen. Introduktionen skildrar broder Lorenzo, munken vars välmenande intrig leder till att Romeo och Julia, de unga älskande, dör. Ett hetsigt allegro skildrar hatet mellan släkterna Montague och Capulet. Sedan kommer den berömda kärleksscenen. Berättelsen går mot sin oundvikliga, tragiska kulmen. I slutet spelas kärlekstemat ännu en gång, som ett minne av något vackert som nu är förlorat för alltid.

Sergej Rachmaninov: Rapsodi över ett tema av Paganini opus 43
Rapsodin innehåller 24 variationer över Paganinis kapris, som i sig själv är en variationsserie. Den mest kända av Rachmaninovs variationer är nr 18, i vilken temat spelas upp och ner. Verkets namn är missvisande: helheten är inte ”rapsodisk” utan strikt och logiskt strukturerad på ett sätt som motsvarar en pianokonsert med en första sats, en långsam sats och en final. För Rachmaninov var det en form av mani att alltid ha med Dies Irae-motivet och Rapsodin utgör inget undantag. Trots detta har verket en humoristisk och lekfull grundkaraktär, något som understryks av en färggrann orkestrering.

Ottorino Respighi: Feste Romane
Feste Romane består av fyra satser. Respighi har berättat följande om deras programmatiska innehåll:
”1. Circenses (Cirkusnöjen). Himlen är hotfull ovanför Circus Maximus. Men nu råder en folkfest: ’Ave Nero!’ De låsta järnportarna öppnas. En religiös sång och vilddjurens vrål blandas samman. Folkmassan rusar upp, fylld av frenetisk iver. Martyrernas sång blir allt starkare, ljuder allt segervissare – och drunknar i larmet.
2. Il Giubileo (Jubeldag). Pilgrimer vandrar på vägen och ber. Till sist når de toppen av kullen Monte Mario och kan se den heliga staden framför sig: ’Rom! Rom!’ En hymn börjar ljuda och kyrkklockorna svarar.
3. L’ottobrata (Oktoberfest). Murarna är täckta av vinrankor. Man hör ekon av jakthorn, klingande klockor, kärlekssånger. I den mjuka skymningen klingar plötsligt en romantisk serenad.
4. Le befana (Trettondag). Piazza Navona, natten före trettondagen. Det går vilt till i trumpeternas rytms takt. Genom oljudet hör man då och då folkmelodier, saltarello-danser, posetivmusik, en gatuförsäljares rop, en grov slagdänga som konstaterar ’Lassàtase passà, somo Romani!’ (’Kör hårt, vi är ju romare!)”

EK_DSC0431
Pietro Rizzo
A conductor specialising in opera, Pietro Rizzo (b. 1973) studied the art of conducting with Jorma Panula and Leif Segerstam at the Sibelius Academy in 1997–2000. He had previously graduated in the violin from the Conservatorio S Cecilia in Rome and continued his studies at the Chigiana Music Academy and the Southern Methodist University in Dallas. He has conducted at illustrious opera houses the world over – the Vienna Volksoper, the Deutsche Oper Berlin and the New York Metropolitan, for example – and with many of the world’s greatest orchestras.

Alessio Bax
”No, I think there are many different cases. For a career to happen, there are so many variables that have to somehow align – management, recordings, marketing, everything. There really is no perfect recipe. And after that, there is no perfect recipe for how to keep a career.”
Alessio Bax, whose interests also included travel, photography, food and wine, writes about his concert experiences and offers tasty recipes in a blog Have piano, will travel at alessiobax.blogspot.com.
Alessio Bax Twitter @alessiobaxpiano
Blog www.alessiobax.blogspot.com
Pyotr Tchaikovsky: Romeo and Juliet
The story of the ill-fated young lovers is easy to follow in the music. The agitated Allegro captures the enmity between the Montagues and Capulets. Then comes the famous love scene and the relentless unfolding of the events that end in tragedy. The love theme fleetingly returns at the end, like a reminder of something beautiful but lost for ever.

Sergei Rachmaninoff: Paganini Rhapsody
The Paganini Rhapsody is a set of 24 variations on Paganini’s Caprice no. 24, which is in itself a set of variations. The best-known variation is no. 18. The Rachmaninoff work as a whole may be regarded as a piano concerto in three movements. The soloist at the premiere with the Philadelphia Orchestra conducted by Leopold Stokowski in Baltimore was naturally Rachmaninoff himself; at that stage in his career he was far more popular as a pianist than as a composer. The solo part is sparkling, brilliant and technically difficult. Before the premiere, even he was so nervous about performing the ultra-difficult last variation that he drank a glass of mint liqueur to give himself courage. Hence the title of variation 24: “Crème de menthe”.

Ottorino Respighi: Feste Romane
Feste Romane is in four movements:
Circenses is a Roman circus. The hymn of the condemned martyrs blends with the growls of the hungry beasts about to devour them as the crowd hails the Emperor with shouts of ‘Ave Nero’.
Il Giubileo (The Jubilee). The pilgrims pray as they plod their way to Rome. Reaching the top of the Monte Mario they see before them the holy city and join in a hymn of praise that is taken up by the city’s bells.
L’ottobrata (October Festivals) celebrates the harvest: hunting horns, tinkling bells and love songs. A romantic serenade fills the air in the warm, dusky evening.
La befana (Epiphany). The piazza is packed with drunken revellers and the sound of trumpets, snatches of folk tunes, a barrel organ and cries of ‘Let us pass, we are Romans’.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s