Barnabas Kelemen & Posthumous

pe / fre / Fri 23.1.2015 klo 19.00
Musiikkitalo

Pietari Inkinen, kapellimestari
Barnabas Kelemen, viulu
Bartók– Shostakovitsh

Liput Lippupalvelusta

Pietari Inkinen
Pietari Inkinen (s. 1980) on noussut nopeasti kansainväliseksi kapellimestariksi tehtyään ensin hienoa uraa taitavana viulistina. Voitto Kuopion kansallisessa viulukilpailussa ja finaalipaikka kansainvälisessä Sibelius-kilpailussa vuonna 2000 osoittivat Inkisen kuuluvan sukupolvensa lahjakkaimpiin solisteihin.
Inkinen suoritti viuludiplominsa vuonna 2003, ja on esiintynyt mm. Radion sinfoniaorkesterin, Torinon RAI-orkesterin, Lyonin kansallisorkesterin ja Helsingin kaupunginorkesterin solistina. Inkinen pitää läheistä suhdettaan viuluun merkittävänä asiana myös kapellimestarintyössään:
”Jousisoittimethan ovat suuressa osassa sinfoniaorkestereissa, ja moni orkesteri koostuu myös pelkistä jousista. Jousisoittimet ovat elintärkeässä osassa esimerkiksi Sibeliuksen sinfonioiden paksussa, väreilevässä äänimaailmassa. Ja vaikka musisoinkin johtajantikullani, usein tuntuu kuin tuottaisin ääntä jousella,” Inkinen vertasi Naxokselle vuonna 2011.

kelemen1-Credit-Laszlo-Emmer
Barnabás Kelemen
Kelemen on saanut mm. Diapason D’or – ja Grand Prix du Disque -palkinnot Liszt-levytyksistään sekä saksalaisten levyarvostelijain palkinnon ja Grammophone-palkinnon Bartók-levytyksistään. Erityistä kiitosta hän onkin saanut nimenomaan maanmiehensä Bartókin musiikin tulkinnoista.
”Ei voi sanoa, että vain unkarilaiset osaisivat soittaa Bartókin musiikkia, mutta se on meille hyvin tärkeää… ja täytyy ymmärtää, että osa unkarilaisen musiikin piirteistä juontuu muinaisista ajoista lähtien. Jotkut kansansävelmämme ovat sukua kiinalaisille ja aasialaisille melodioille, joten musiikkimme on hyvin ainutlaatuista”, Kelemen perusteli Reutersille vuonna 2013.
Barnabás Kelemen plays Bartók at the 2013 Gramophone Awards



Béla Bartók: Rapsodia viululle ja orkesterille nro 1
Eräänä päivänä hän kuuli työhuoneensa läpi, kun nuori nainen lauloi unkarilaisia kansansävelmiä. Bartók oli jo tutustunut kansanmusiikkiin soittamalla Lisztin unkarilaisia rapsodioita, mutta tämä musiikki oli jotain vallan muuta. Säveltäjä koki äkkiherätyksen ja alkoi tutkia perusteellisesti oman maansa perinnettä. Uudenlainen säveltäminen unkarilaisessa ja itäeurooppalaisessa hengessä ratkaisi monet Bartókin taiteelliset ongelmat vuosikymmeniksi.
Vuonna 1928 Bartók matkusti maailmalla, Amerikassa asti, kiertävänä pianistina, ja sävelsi kaksi kotiseuturakkautta ilmentävää rapsodiaa viululle ja pianolle. Ensimmäinen rapsodia kantaesitettiin keväällä 1929 Lontoossa, viulistina Zoltán Szekely ja pianistina Bartók. Versio orkesterille esitettiin saman vuoden syksyllä, ja Bartók sovitti sen myöhemmin myös sellolle.


Béla Bartók: Viulukonsertto nro 1 Op. Posthumous
Toukokuussa vuonna 1907 Budapestin musiikkiakatemia muutti uusiin tiloihin ja tapahtumaa juhlistettiin monipäiväisillä seremonioilla. Juhlahumussa Bartók kohtasi vanhan tuttunsa viulisti Stefi Geyerin. Ja rakastui pahan kerran. Käyttäen alibinaan perinteenkeruumatkoja Bartók seurasi Geyeria milloin mihinkin, rustasi kirjeitä ja luonnosteli viulukonserttoa lemmestä kipeänä. ”Ilman sinua en edes säveltäisi sitä”, hän leperteli kirjeessään.

Bartók ehti lähettää kirjeessään Geyerille pyynnön konserton arvioinnista, mutta paluupostissa ei tullutkaan analyysia eikä korjausehdotuksia vaan lopullinen erokirje. Katolisen Geyerin ja ateisti-Bartókin maailmankatsomukset olivat törmäilleet jo pitkään, ja vain Bartókin takertuva luonne oli pitänyt suhteen elossa niinkin kauan.Bartók joutui shokkiin, mutta viimeisteli teoksen itsemurha-aikeiden kourissa. Rakastetulleen lähettämässä käsikirjoituksessa tiivistyy konserton historia ja luonne: ”Minun tunnustukseni – Stefille – ajoista, jotka olivat vielä onnellisia, vaikkakin vain puoliksi onnellisia”.

Dmitri Šostakovitš: Sinfonia nro 6  op. 54
Šostakovitšin musiikkia tulkitaan usein propagandan tai vastapropagandan välineenä ja henkilökohtaisina vuodatuksina. Niin tälläkin kertaa. Ensiosan Largon sävellaji h-molli johdattaa Tšaikovskin Pateettisen sinfonian hitaaseen, luopumisen tematiikkaa pyörittelevään finaaliin niin ikään h-mollissa. Šostakovitš tuo pian esille bachmaisen teeman, joka yhdistyy Mahlerin yhdeksännen sinfonian kellomaisiin hyvästijättöjen kuminoihin. Kenties säveltäjä kunnioittaa esikuviaan ja viittaa omaan historiaansa.
Shostakovich: Symphony No. 6 / Nelsons · Berliner Philharmoniker

Eleginen tunnelma loppuu kuin seinään Allegron lörpöttelevän tyyliin ottaessa ohjat. Kapellimestari Leonard Bernstein tulkitsi toisen osan sotaisaksi äityvää tunnelmaa ja sitä seuraavaa Presto-osan parodista tanssitikkausta kannanotoksi Euroopassa vallinneeseen sekasortoon ja Neuvostoliiton välinpitämättömyyteen. Bernsteinille kuudes sinfonia edusti Neuvostoliiton valheellista optimismia sodan alla, juhlaa, juppielämää. Tekopyhyyttä, joka seuraa suurta henkilökohtaista tunnustusta.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s