Mozartin viimeiset sinfoniat

MOZART X 3

To 9.4.2015 klo 19 Musiikkitalo
Markus Stenz, johtaja

Liput Lippupalvelusta
KATSO SUORA LÄHETYS MUSIIKKITALOSTA

klo 18.30 Ennakkoluulijat

Musiikkitoimittaja Jaani Länsiö, säveltäjä Pasi Lyytikäinen ja Mozart-tutkija Antti Vihinen keskustelevat illan ohjelmasta Musiikkitalon lämpiössä ja verkkolähetyksessä.

III_15_Markus_Stenz_photo_Joseph MolinaKuva: Joseph Molina

Markus Stenz

Kun saksalainen Markus Stenz (s. 1965) johti Helsingin kaupunginorkesteria viimeksi vuonna 1994, hän oli päättämässä vuonna 1989 alkanutta kauttaan Montepulcianon festivaalin taiteellisena johtajana. Stenz oli jo ehtinyt profiloitua nykyoopperan ja erityisesti Hans Werner Henzen teosten tulkitsijana debytoituaan Elegie für junge Liebende -oopperan kapellimestarina Venetsian La Fenicessä. Stenz antaakin kunnian kansainvälisen uransa alusta Henzelle, jonka kutsusta hän johti myös Das verratene Meer -oopperan kantaesityksen Berliinin saksalaisessa oopperassa. Vuonna 2002 Stenz nimitettiin Kölnin Gürzenich-orkesterin ylikapellimestariksi. Orkesterin johdosta ja Kölnin kaupungin musiikkipäällikön tittelistä hän luopui kesällä 2014. Vuodesta 2010 lähtien Stenz on toiminut Alankomaissa Radion filharmonisen orkesterin ylikapellimestarina, ja syksyllä 2015 hän aloittaa Baltimoren sinfoniaorkesterin päävierailijana.

Wolfgang Amadeus Mozart: Sinfoniat nro 39, 40 ja 41 ”Jupiter”

Vuoden 1788 kesällä Mozartin kynä sylki nuotteja järjestykseen hurjalla vauhdilla ja laadusta tinkimättä. Muutaman kuukauden aikana syntyi pari pianosonaattia, pianotrio, muunnelmateos, lauluja sekä kaiken kruununa kolme sinfoniaa, jotka jäisivät hänen viimeisikseen. Säveltäjän kiusallisen rahatilanteen sekä kolmen viimeisen sinfonian historiallisen merkittävyyden huomioon ottaen on omituista, että teosten synnystä ei osata kertoa mitään arvailua ja ajankohtaa tarkempaa. Yleensä niin tarkka Mozartin kirjanpito ei paljasta, kenelle, minne ja mitä varten sinfoniat on sävelletty. On arveltu, että hän Joseph Haydnin tavoin olisi valmistellut matkaa Englantiin, jossa olisi odottanut uusi ja innokas, sinfoniannälkäinen ja maksukykyinen yleisö. Matkaa ei kuitenkaan tullut, eikä kirjeistä tai konserttiohjelmista selviä, että sinfonioita olisi edes esitetty säveltäjän elinaikana. Ehkä Mozart halusi koetella ja venytellä sinfonista muotoa vailla miellyttämisen painetta tai pelkoa teoskokonaisuuksia silponeesta konserttikäytännöstä. Sinfonioiden osat kun saatettiin surutta ripotella sinne tänne täyttämään konsertti-illan aukkoja aarioiden ja soolonumeroiden väliin. Jokainen kolmesta viimeisestä sinfoniasta on yhtenäinen ja osistaan erottamaton kokonaisuus. Esimerkiksi Jupiter-sinfonian finaali tuskin tekisi samanlaista vaikutusta, ellei sen tunnistettavaa teemaa olisi syötetty kuulijoiden (piilo)muistiin jo menuetissa. Kuuluivatpa sinfoniat yhteen tai eivät, niiden esittäminen yhden illan aikana avartaa kerralla Mozartin ehtymättömän nerouden rikastamaa teosmuotoa, joka merkitsee koko 1700-luvun saksankielisen maailman musiikillista huipentumaa.

Soittolista konsertin teoksista Alan Gilbertin johtaman New Yorkin filharmonikkojen esittämänä.
spotify:user:helsinkiphilharmonic:playlist:2RlBmChJSb9VpJNTkQv2t9

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s