Berliini ja oluiden viehätys

Berliinin_konsertti_cut

Pariisin turnee vuonna 1900 – viulisti John Järnefeltin päiväkirja osa 12

Ja sitten Berliiniin.
Majapaikkamme omituinen nimi: ”Die Vier Jahreszeiten”. Muistan nyt tässä erään tuttavani äskettäin majailleen samaisessa hotellissa Berliinissä käydessään.

Saksan kautta matkustaessamme emme tietysti voineet olla maistamatta oivallista saksalaista olutta. Vähintään me, taiteilijasielut. Saksalaisilla se kuului vanhaan totuttuun tapaan, meille se oli uutuuden yllätys. Mutta aivan suunnattomasta merkityksestä näkyi saksalaisille olevan heidän oluensa. Eihän voinut muuta johtopäätöstä tehdä kulkiessaan esim. Berliinin katuja, joissa kuvaannollisesti sanoen melkein joka toinen ovi kadulta vei oluttupaan. Tummaa olutta, vaaleata olutta. Viimeksimainittu muistutti suuresti hyvin valmistettua kaljaamme. Entäpä sitten oikea ”münchener”olut. Jollemme sitä juoneet niin emme juoneet mitään. Mitä herkullisena ja virkistävänä se helmeilikään haarikoissa. Meidän pojat siemaisivat sitä sisäänsä kilvan saksalaisten kollegojensa kanssa. Useinpa kävellessä jonkin toverin kanssa tämä aivan huomaamatta hävisi viereltäni, pujahtaen johonkin sivuamaamme oluttupaan. Varoittihan kapellimestarimme meitä ahkerasta oluen nautinnasta, sanoen juoman kuumalla ilmalla olevan vahingollista vatsalle. Mutta kun vaahtoavaa juomaa suoraan tynnyristä laskettiin ja viinuri laudalle haarikalta pyyhkäisi liijallisen kuohunnan kenpä silloin vatsaansa ajatteli. En luule, että kapellimestarimmekaan silloin sitä johtui ajattelemaan.

Berliinin_konsertti (7)
Berliinin Filharmonisen seuran suuri juhlasali. Paljon yleisöä. Soitimme nyt tuiki tärkeässä paikassa. Tunnettuahan oli tämän seuran orkesterin taiteellinen taso kautta maailman. Oli siis pantava parastansa. Emmekä jättäneetkään sitä tekemättä. Kajanus, Sibelius ja Järnefelt saivat mielestäni ansiokkaan tulkinnan. Maamme luonne, musiikillisesti kuvattuna, meidän jylhät, kauniit ja valoisat maisemamme, kansanlaulut ja –soitot, Väinölän kankaiden kajahdukset, järviemme aaltojen loiskeet. Viulut ja torvet lauloivat milloin valittavina, milloin riemuiten, puupuhaltimet joskus synkän vakavina elämyksiämme. Esitimme innostuksella ja Kajanus loi parastansa julkituodakseen oikean sanoman. Laulajattaremme Ida Ekman lauloi berliiniläisten sydämeen kotimaisia sävelmiämme. Illan konsertti onnistui ja Berliinin sanomalehtien arvostelu oli kiittävää.

Berliinin_arvostelu (3)
Yöjunassa huhkimme sitten kohti Hollantia, Amsterdam siellä määränämme. Yhä vaan kauemmaksi kotimaasta poistuimme. Matkalla yöaikaan emme nähneet mitään muuta kuin loppumattoman, suoran kiskotetun rautatien, jota myötä viiletimme pikajunan veturin raskaasti huohottaessa. Pysähdyspaikoissa saksalaiset kollegamme avasivat akkunat ja ojennetuin käsin huusivat ravintolan puolen tuon tutun saksalaisen sanonnan: ”Bier, Bier!”. Laiturilla seisoskelevat tarjoilijat, jotka valmiiksi täytettyine haarikoineen siellä ikään kuin huudon odottivat, saivat rahansa ja janoiset janonsa tyydytetyiksi. Täytetyt haarikat menivät kaupaksi siellä kuten kuten kesällä meillä rautatieasemilla marjaropeet.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s