Brysselistä Ranskaan ja kielelliset ongelmat

Pariisin turnee vuonna 1900 – viulisti John Järnefeltin päiväkirja osa 15

Expo_universelle_paris_1900

Komea ja hieno kaupunki, eipä muuta voi sanoa, kun näkee tämän Belgian sydämen.

Mutta täälläpä nousi tie pystyyn ainakin minulle ja niin kävi se useimmalle meille suomalaiselle. Emme suoraan sanoen osanneet ranskaa, jota Belgiassa puhutaan. ”Parlez-vous francais” sain vastaukseksi majapaikassamme ”Esperameen” hotellissa, kun tilasin saksan kielellä jotakin virkistysjuomaa kuumaani. Vastauksen antaja oli komea belgiatar.

Brysselissä olisi ollut paljon nähtävää, jos aikaa enemmän olisi riittänyt. Suunnattoman suuri Oikeuspalatsi mahtipontisuudellaan ja – pienoinen poikanen, kuvapatsas, joka viattomana toimittaa luonnollista tehtäväänsä, jäivät paikkakunnalta mieleeni. Kun viivähdimme vain päivän, niin ei siinä paljon ennätä. Täällä oli konsertissamme hyvänen huone musiikintuntevaa yleisöä. Saimme runsaasti suosionosoituksia. – Muistaakseni vielä samana iltana jätimme Brysselin ahtautuen pitkään pikajunaan, joka nyt meidät kuljetti kiertueemme viimeistä määrää Pariisia kohti.

Jo vilahtelivat ohi silmiemme Ranskan laajat viiniviljelykset. Valoisa Ranska! ei voi olla huudahtamatta, kun näkee maan luonnon ja toteaa sen korkean kulttuurin. Oli helteinen kesäpäivä, kun istuimme ummehtuneissa rautatievaunuissa, odottaen hetkeä, jolloin junakiduttamisemme päättyisi. Pysähdyimme muutamiksi minuuteiksi ennen Parisiin tuloamme eräällä asemalla. Me, tuhansien järvien lapset, jotka olemme tottuneet helteisinä uimaan ja vedessä pulikoimaan, näimme vaunujen akkunoista katsellessamme asemalla suuren vesijohtoaltaan, mikä epäilemättä oli yleinen hevosten juottopaikka. Pölyiset ja kivihiilisavun mustettamat kun olimme, kiiruhdimme kilvan kaikki altaassa peseytymään. Eräät käärivät paidanhihansa korkealle ylös hartioihin, paljastivat rintansa perinpohjaisesti huuhtoutuakseen. ”Ah! Mikä suloinen nautinto”, kuului huudahduksia. Vailla pyyheliinoja kiiruhdimme vielä vesikiehteisinä takaisin vaunuihin. Ranskalaiset katselivat kummastellen hommaamme; mitähän lienevät ajatellut. Tunsivat meissä kai barbaarit.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s