Maailmannäyttelyn ihmeitä ja ruokapaikkoja

Pariisin turnee vuonna 1900 – viulisti John Järnefeltin päiväkirja osa 17

Le_pavillon_finlandais_de_lExposition_universelle_de_1900_à_Paris_(3328631115)
Le pavillon Finlandais de l’ Exposition universelle de 1900
By Jean-Pierre Dalbéra from Paris, France via Wikimedia Commons

Ja sitten katselemaan kaupunkia ja maailmannäyttelyä.

Pariisi tarjosi paljon huomiota herättävää maailmannäyttelyssään v. 1900 ”Historiallinen” Parisi on tietysti kiinnostava, mutta näyttelyn aikana huikaisivat silmää ensi sijassa maailman kuulut ”ihmeet”, ihmiskunnan suurimmat silloiset teknilliset saavutukset. Ja meille suomalaisille, jotka kaukaa maailman toiselta ääreltä olimme saapuneet näyttelyä katosmaan, oli kaikki, mitä täällä näimme, täysin yllättävää.

Kehässä kulkeva jalkakäytävä ja Eiffel-torni olivat ensimmäiset tuttavuuteni (lukuisten muiden joukossa). Ensinmainittuun päästiin kadulta joko portaita ylös tahi myös melkein pystysuoraa liukuvalla jalkakäytävällä, jokseenkin samanlaisella, millainen hiljakkain suuren tavarataloon pääkaupungissamme sijoitettu. Niin nousten tultiin tasavalle, leviävälle ja korkealle sillalle. Tämä silta, muodoltansa muistuttaen rautatien ratavallia, kiersi kehänä näyttelyalueen rakennukset. Siltana oli kaksi jalkakäytävää aivan vieretysten. Toinen niistä liukui eteenpäin hitaammin, toinen nopeammin. Nopeamman vauhti oli kuten ripeän kävelijän. Nousemalla ensiksi hitaammalle käytävälle ja sitten siitä nopeammalle teki mukavasti kierroksen ympäri koko näyttelyalueen palatseineen tarvitsematta astua askeltakaan. Laite oli kerrassaan ihmeellinen, kun ajattelee käytävän tavatonta pituutta. Hiljaa ratisten oli se alituisessa liikkeessä ja ahkerasti sitä käytettiin. Istuimia siellä ja täällä pitkin matkaa.

Eiffel-tornissa vietin parisen tuntia katsellen sen ylimmästä huipusta kiehuvaa maailmaa jalkojeni juurella. Ilma oli täällä ihanteellisen raitista, varsinkin kun sitä vertaa Parisin raskaaseen ilmaan alhaalla. Silmäillessä yli suuren maailmankaupungin kiisi katse ohi sen ääriviivojen maaseudulle, josta tuuli kantoi tuoksuvaa vehreyttä. Oli todellinen nautinto viettää aikaansa tässä huimaavan korkeassa metallitornissa. Lähellä sijaitsevaan Madeleine-kirkon heleät kellot lauloivat katolista melodiaansa ja tuonnempana kohosi komea ja jykevä Notre Damen temppeli, joka kuitenkin niin ylväs ja suuremmoinen kuin onkin katsellessa sen kokoa alhaalta maaperältä, täältä nähtynä oli pieni ja matala.

Näyttelyrakennusten kaikinpuolisen tutustumiseen niin sisäiseen kuin ulkoiseen ei kuteinkaan riittänyt aikaa vaikka viivyimmekin Parisissa yhdeksän päivää. Täytyi ottaa huomioon vain merkillisimmät. Suomen paviljonki oli kyllä pienoinen, etten sanoisi pienin, mutta meistä suomalaisista aistikkain ja hauskin. Huhuiltiin keskuudessamme, että olisi ollut aikomus esittää suomalaista musiikkia sen edustalla jonakin päivänä ennen konserttimme alkua. Oliko se nyt vain huhua tahi todellista aikomusta, en tiedä. Joka tapauksessa jäi se toteuttamatta. Mielestäni olisimme kyllä voineet sen tehdä.

Sitä hälinää ja hulinaa, mikä vallitsi varsinaisella näyttelyalueella, olisi mahdoton tyydyttävästi kuvailla. Kaikenkarvaiset kiertävät, musiikkia esittävät soittoyhtymät siellä olivat äänessä. Säkkipillien pitkä, sireenimäinen volina ja kirkuvien mainostajain toistensa kanssa kilpaileva esittämiskyky hakivat vertaistaan. Ruokapaikat ja erilaisten viinien tarjoilupöydät olivat suuren yleisön suosituimpia. Pullollinen näitä viinejä maksoi vain yhden frangin. Jo matkalla Parisiin Ranskan halki pikajunalla kiitäessämme osin eräällä asemalla sellaisen isomman pullon valkoviiniä, jonka pistin povitaskuuni ikään kuin mikäkin markkinamies. Kukapa meikäläisiä täällä tunsi, jos hieman vapaammin käyttäydyimmekin. – Yöllä Parisissa vallitsi melkein samanlainen kuumuus kuin päivälläkin kuvannollisesti puhuen. Sietämätön helle huoneessa pakotti nukkumaan ilki alastomana vuoteellaan, vai ohut lakana peitteenä. Silloinpa jokunen pienempi naukku valkoviiniä aikaansai viileämmän tunteen ruumiissa.

Nämät happamat viinit kuuluvat, kuten kaikki Parisissa kävijät tietävät, päivän ruokajärjestykseen. Tilatessa aamiaista tahi päivällistä tuodaan pöydälle pullollinen valkoista tahi punaista, miedompaa viiniä. Viinit ja ranskanleivät. Kummallakin on ensiksi ateria aloitettava. Ranskanleivät eivät ole meikäläisten leipien vertoisia. Ne ovat hyvin pitkiä ja kapeita. Leikillä kantoivatkin niitä toverini hakiessaan tarjoilupöydästä, olallansa kuin mitäkin aidanseipäitä.

Ranskankieltä taitamaton tuntee tietysti olonsa Parisissa melko hankalaksi. Siksipä moni meistä, jolta puuttui tämä taito, tarpeen vaatiessa liittyi sitä taitavan seuraan. Sellistimme Fohström, joka kieltä hallitsi, nähtiin usein sellaisena keskeisenä henkilönä. Kerran olin eräiden toverieni kanssa hänen seurassa ja hän ehdotti että menisimme katsomaan erästä suurta tavarataloa, jossa saisimme oivallisen tilaisuuden ostaa hyviä ja kestäviä sukkia. Matkalla sinne pysähdytti hän kohteliaalla kumarruksella erään naisen puhellen hetken hänen kanssaan. Seuraus tästä oli että nainen nyökäytti päätänsä ja lähti mukanamme tavarataloon. Sisällä hän valikoi meille kullekin sukat, jotka jälestäpäin huomasin todellakin lajiaan mitä parhaimmiksi. Sellistimme palkitsi naisen tarjoamalla hänelle lasillisen madeiraa ja tämä näytti erotessaan meistä olevan siihen tyytyväinen. Mitään rahallista korvausta ei hän vaivastansa ja lisäisinpä ajanhukastaan vaatinut.

Päivät luistivat kaupunkiin tutustuessa. Sää oli tukahduttavan kuuma. Auringonpistoja saivat useat. Me pohjolan pojat, emme siihen sortuneet. Nahkamme ei ollut niin arka kuin ulkolaisten. Olikohan se saunanlöylyn karaisemaa.

Lue lisää Helsingin kaupunginorkesterin ja Jean Sibeliuksen yhteisestä historiasta.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s