Titaani

25.3. & 26.3.2015

Klo 19 Musiikkitalo
Matthias Pintscher, kapellimestari
Andreas Brantelid, sello

Liput Lippupalvelusta

credit_Andrea Medici

Matthias Pintscher
Saksalainen säveltäjä-kapellimestari Matthias Pintscher (s. 1971) aloitti viulunsoiton yhdeksänvuotiaana ja liittyi pian kotipaikkakuntansa nuoriso-orkesteriin. Orkesterissa, ollessaan ”fyysisesti äänten ympäröimänä”, hän oppi ”sulautumaan itseään suurempaan voimaan”, ja ymmärsi orkesterin olevan hän oma soittimensa — niin säveltäjänä kuin kapellimestarina.
Paitsi säveltäjänä hän on esiintynyt myös kapellimestarina lähes kaikissa suurissa orkestereissa, kuten New Yorkin filharmonikoissa, Mariinskin orkesterissa, Berliinin radion orkesterissa, Staatskapellessa ja Saksalaisessa sinfoniaorkesterissa sekä Kölnin WDR-orkesterissa.
”Ajatteluani kapellimestarina ohjaa oma sävellysprosessini — ja päinvastoin, tietenkin,” Pintscher on todennut. Osoituksena Pintscherin vahvoista nykymusiikin tulkinnoista hänet nimitettiin vuonna 2013 Susanna Mälkin seuraajaksi Ensemble InterContemporainin musiikilliseksi johtajaksi. Hän myös suunnittelee Avantin Suvisoiton ohjelman kesällä 2015.

3 Sussie Ahlburg

Andreas Brantelid
Tanskalais-ruotsalainen Andreas Brantelid (s. 1987) aloitti sellonsoitoin jo kolmevuotiaana. Soitinvalinta ei kuitenkaan ollut heti selvä, vaan hänen oli aneltava omaa selloa isältään, joka olisi mieluummin nähnyt poikansa viulistina, pianistina tai vaikka jalkapalloilijana. Lopulta isä myöntyi ja hankki pojalleen noin alttoviulun kokoisen sellon ja alkoi itse opettaa häntä. Harjoittelu oli rajattu tuntiin päivässä ‒ kymmenen vuoden ajan. Malmön selloprofessori Mats Rondinin yksityistunneille hän pääsi 11-vuotiaana.
Brantelidin ilmiömäinen lahjakkuus oli selvää pienestä pitäen, ja konserttodebyytti Tanskan kuninkaallisen orkesterin solistina tapahtui jo 14-vuotiaana. Konserttona oli Elgarin sellokonsertto.
Esiintyessään Brantelid tavoittelee intuition ja vapauden tunteita eikä arvosta perfektionismia tai muottiin sulautumista. Muusikkoihanteekseen hän mainitseekin viulisti Pekka Kuusiston. ”Kun mietin eniten ihailemiani muusikkoja, esimerkiksi Pekka Kuusisto on mahtava, koska hän on luopunut systeemiin sulautumisesta”, Brantelid kertoi Stringvisions-sivustolle vuonna 2012. Ja jatkaa: ”Esiintymisessä on tärkeää, että sitä tekee koska haluaa, eikä pidä pelätä luovuutta ja heittäytymistä tunteisiin, joita musiikki juuri sillä hetkellä herättää.”
Robert Schumann: Sellokonsertto a-molli
Vuonna 1850 Robert Schumann muutti perheineen Düsseldorfiin, jossa säveltäjä oli ottanut vastaan viran kaupungin orkesterin musiikillisena johtajana. Düsseldorfissa Schumann sävelsi ensimmäisen innostuksen vallassa useita uusia teoksia, mm. sellokonserton, joka syntyi vajaassa kahdessa viikossa lokakuussa. Kun Schumann tarjosi sitä sellisteille, kukaan ei kuitenkaan ollut siitä kiinnostunut. Hänen kustantajansakin oli aluksi epäröivä.
Clara-vaimo puolusti kuolemaansa saakka teoksen idearikkautta ja huumoria, mutta silti siihen osattiin asennoitua oikein vasta 1900-luvulla. Nykyään Schumannin konsertto on yksi kaikkein suosituimmista ja soitetuimmista romanttisista sellokonsertoista: harva on se huippusellisti, joka ei olisi ottanut sitä ohjelmistoonsa. Pablo Casalsin mielestä tämän on yksi kaikkien aikojen hienoimmista sävellyksistä ylipäätään.

Andreas Brantelid soittaa Schumannin sellokonserttoa Michael Schønwandtin johdolla.

Gustav Mahler: Sinfonia nro 1 D-duuri ”Titaani”
Nykyään Gustav Mahlerin asema eräänä musiikin historian ehdottomasti merkittävimmistä säveltäjistä on itsestäänselvyys. Mahlerin elinaikana tilanne oli toinen. Hän oli arvostettu kapellimestari, mutta säveltäjänä hän sai usein osakseen pilkkaa. Hän koki maailman kaoottisena tilana, ja säveltäjän tehtävänä oli tämän sekasorron ilmaiseminen mahdollisimman välittömällä tavalla. Siksi hänen teoksissaan soivat jyrkän vastakohtaiset ainekset: ylevää koraalia seuraa marssipoljento, banaalia kahvilamusiikkia melodinen adagio.
Mahler ryhtyi säveltämään ensimmäistä sinfoniaansa 1880-luvulla. Hän ei tosin ollut aivan varma siitä, oliko kyse sinfoniasta. Kun teos sai kantaesityksensä Budapestissä vuonna 1889, Mahler kutsui sitä ”Sinfoniseksi runoelmaksi”. Tämän jälkeen teos sai otsikon Der Titan, viitaten Jean Paulin samannimiseen romaaniin. 1896 säveltäjä antoi lopulta sävellykselleen otsikon Sinfonia 1.

Anomal Dances 1/4-sävelaskelharmonikalle

Pe 20.3.2015
Klo 19 Musiikkitalo
Suora lähetys YLE Radio 1 ja yle.fi/klassinen
Ennakkoluulijat klo 18.30

velikujala


Veli Kujala

Harmonikkataiteilija Veli Kujala (s. 1976) on monipuolinen säveltäjä ja muusikko, jonka repertuaariin kuuluvat niin kansanmusiikki, jazzmusiikki kuin uusin taidemusiikki. Resitaalit ja konserttoesiintymiset ovat vieneet Kujalaa ympäri Euroopan konserttisaleja ja festivaaleja, ja yhdessä tuubisti Petri Keskitalon ja kitaristi Jarmo Julkusen kanssa muodostamansa Pipoka-yhtyeen kanssa Kujala on tuttu näky myös kotimaisissa jazztapahtumissa.
Viime vuosina Kujala on esiintynyt ahkerasti itse rakentamallaan neljäsosasävelaskelharmonikalla, jota hän on kehitellyt yhdessä Haapamäen kanssa. Uudelle soittimelle on ollut tilausta runsaasti ja säveltäjät ovat ottaneet sen omakseen nopeasti.
”Siihen on hyvät syyt. Ensin tulee mieleen hyvä taiteellinen visio, ja sen jälkeen keksitään keinot sen toteuttamiseen. Jos sitä ei olemassa olevilla välineillä voi tehdä, niin sitten rakennetaan uudet. Soittimet ovat kehittyneet yhtä matkaa musiikillisten vaatimusten kanssa”, Kujala totesi Rondoclassic-lehdelle vuonna 2012. ”Eräs kuulija kertoi ensin ihmetelleensä, miksi moinen soitin on tehty. Soitinta kuultuaan hän sanoi ymmärtävänsä hyvin, että miksi! Soittimen äänestä voi tulla mieleen elektroninen musiikki”, Kujala kertoi Avantin Suvisoitolle vuonna 2013.

Susanna Mälkki
Susanna Mälkki (s. 1969) lukeutuu maailman arvostetuimpiin kapellimestareihin ja hänet tunnetaan erityisesti tarkasta lyönnistään ja kompleksisten nykymusiikkiteosten avartavista tulkinnoistaan. Hänen kautensa nykymusiikkiyhtye Ensemble InterContemporainin musiikillisena johtajana 2006–2013 oli menestyksekäs.
Mälkki on urallaan johtanut suuria sinfoniaorkestereita niin Yhdysvalloissa kuin Euroopassa, mm. Chicagon ja Bostonin sinfoniaorkestereita, Wienin radion sinfoniaorkesteria, Los Angelesin filharmonikoita, Kuninkaallista Concertgebouw’n orkesteria, Baijerin radion orkesteria ja Berliinin filharmonikoita. Kuluvalla kaudella hän debytoi mm. New Yorkin filharmonikoissa sekä Philadelphian ja Clevelandin orkestereissa.
EIC-yhtyeen lisäksi Susanna Mälkki on toiminut Stavangerin sinfoniaorkesterin taiteellisena johtana vuosina 2002–2005. Nykyään hän on Gulbenkian-säätiön sinfoniaorkesterin päävierailija. Mälkki seuraa John Storgårdsia Helsingin kaupunginorkesterin 13. ylikapellimestarina syksystä 2016 alkaen.

Jean Sibelius: Aallottaret opus 73
Norfolkin musiikkijuhlien perustaja Carl Stoeckel muisteli muusikkojen reaktioita Sibeliuksen aloittaessa uuden teoksensa harjoitukset:
”Heidän puheistaan päätellen luulen, etteivät he aluksi ymmärtäneet sitä laisinkaan. Seuraavana aamuna, kolmen läpikäynnin jälkeen, he olivat kuitenkin hyvin ihastuneita siihen ja sanoivat, että musiikin kauneus kasvoi joka harjoituksella.” Aallottaret sai kantaesityksensä 4.6.1914 konsertissa, jossa Sibelius johti myös mm. Finlandian ja Valse tristen. Konsertista tuli huikea yleisö- ja arvostelumenestys.

Jukka Tiensuu: Anomal Dances
Konsertto 1/4-sävelaskelharmonikalle ja orkesterille

Jukka Tiensuu (s. 1948) on luonut mainetta niin cembalistina ja säveltäjänä kuin esseistinä ja musiikkielämän primus motorina. Säveltäjänä hän on sukupolvensa kiehtovimpia ja jännittävimpiä nimiä; häntä kiinnostavat aleatoriikka, mikrointervallit, soitinteatteri, elektronimusiikki, kollaasit ja sarjallisuus. Hän on myös perehtynyt vanhaan musiikkiin, kuten renessanssiin ja barokkiin
Illan konsertissa kantaesitetään Tiensuun uutuus, Konsertto 1/4-sävelaskelharmonikalle ja orkesterille ”Anomal Dances”. Solisti Veli Kujala on itse rakennuttanut soittimensa, jonka sointi eroaa hyvin paljon tavanomaisesta harmonikasta. ”Soittimen äänestä voi tulla mieleen elektroninen musiikki”, Kujala on kertonut.
Tiensuu ei koskaan kommentoi teoksiaan eli hän haastaa kuulijan vetämään omat johtopäätöksensä niiden sisällöstä. Säveltäjän käytäntöä kunnioittaen tässä ei kerrota illan teoksesta mitään. Todettakoon vain, että luvassa on jännittävien ja uudenlaisten sointimaailmojen laaja kirjo.

Richard Strauss: Also sprach Zarathustra opus 30

Konserttikauden 1891-92 päätteeksi Richard Strauss (1864-1949) kärsi burnoutista. Hän vietti pari kuukautta Kreikassa ja Egyptissä leväten ja ahmien kirjoja. Tällöin hän luki myös filosofi Friedrich Nietzschen (1844-1900) bestsellerin Also sprach Zarathustra (Näin puhui Zarathustra). Kirja sisältää vaikutusvaltaisen idean ”yli-ihmisestä” joka hylkää kristillisen ajattelun noudattaakseen aivan omaa moraalikäsitystään.
Strauss selitti: ”Halusin musiikillisin keinoin kuvata Nietzschen ideaa ihmisen kehityksestä. Johdantoa seuraavat erilaiset uskonnolliset ja tieteelliset vaiheet kunnes saavumme yli-ihmiseen.” Sävellys sisältää johtoaiheita – esimerkiksi Luonto-aihe, Vastenmielisyys-aihe ja Kaipuu-aihe – jotka liittyvät Nietzschen kirjaan. Kuulijan ei silti tarvitse olla kovinkaan tietoinen tästä, kuten ei ajatuksellisesta sisällöstä ja ohjelmallisuudesta ehkä muutenkaan. Also sprach Zarathustra on ennen kaikkea värikäs, vaikuttava ja kiehtova orkesteriteos, jota monet pitävät Straussin magnum opuksena.

Wagnerilainen ilta

11.3.2015 & 12.3.2015
klo 19 Musiikkitalo
Liput Lippupalvelusta

Wagner

Jun Märkl, kapellimestari

Portrait Jun MŠrkl 2011

Richard Wagner: Tannhäuser-alkusoitto

Alkukesänä vuonna 1842 kirjailija, filosofi, säveltäjä Richard Wagner (1813–1883) vietti työntäyteistä lomaa Böömissä Teplitzin kaupungissa, jossa hän jälleen tutki saksalaismytologiaa Grimmin veljesten, Heinen ja Hoffmannin hengessä; ritaritarinoita, jumalvoimia, uskonnollisuutta. Aineiston keruu ja tarinointituokiot tuottivat tulosta, ja kotimatkan koittaessa Wagner oli jo luonnostellut ritari Tannhäuserin, Venus-jumalattaren ja Wartburgin linnan laulukilpailun tarinat yhdistävän libreton.
Tannhäuserin tärkeimpiä teemoja esittelevä alkusoitto on eräs Wagnerin komeimmista. Pyhiinvaeltajien kuoro kajahtaa ilmoille bachmaisena koraalina, joka antaa tietä Venuksen vuoren lemmekkäille leikeille ja Tannhäuserin Venukselle osoittamalle ylistyslaululle. Teemojen yhteenotot kiihtyvät alati, kunnes pyhiinvaeltajien kuoro saa viimeisen sanan yhdessä Venus-musiikin kanssa.
Richard Wagner: Siegfried-idylli
Kapellimestari Hans von Bülowin, Cosima Bülowin (os. Lisztin) ja Richard Wagnerin (1813–1883) välinen kolmiodraama sai lopullisen ratkaisunsa vuonna 1870 Bülowin myönnettyä Cosimalle avioeron ja hyväksyttyään hänen suhteensa Wagneriin. Oli aikakin, sillä Cosima oli jo vuosia aiemmin synnyttänyt Wagnerille kaksi tytärtä, ja kolmas, kauan kaivattu poikalapsi Siegfried oli juuri syntynyt. Uusi pari avioitui välittömästi eron astuttua voimaan.
Wagner oli onnellinen. Kauan kestäneet kahnaukset ammatti- ja henkilökohtaisessa elämässä olivat nyt helpottamassa ja hän pystyi taas jatkamaan Ring-tetralogiansa valmistelua palaamalla Siegfried-oopperan pariin. Valkyyria oli juuri saanut ensi-iltansa kesällä 1870, ja samalla Wagner puuhaili kaikessa hiljaisuudessa suurta yllätystä tuoreelle vaimolleen.
”Herätessäni korviini kantautui ääntä, joka kasvoi ja kasvoi. En enää voinut kuvitella uneksivani: se oli musiikkia, ja minkälaista musiikkia! Kun se lopulta vaimeni, Richard ja lapset tulivat luokseni ja antoivat minulle ”sinfonisen syntymäpäivärunon” partituurin. Itkin, mutta niin itkivät kaikki muutkin talossa.” Cosima Wagner oli herännyt 33-vuotissyntymäpäivänään huvilansa makuuhuoneeseen kantautuneeseen musiikkiin, jota 15-henkinen orkesteri soitti portaikossa hänen miehensä johdolla.

Richard Wagner: Nibelungin sormus -sarja (Märkl)

Rheingold: Opening
Rheingold: Hammering of the dwarves
Walküre: The Cavalcade of the Valkyries
Walküre: Wotan’s Farewell and Magic Fire Music
Siegfried: Siegfried’s Fight with the Dragon and Slaying of the Dragon
Götterdämmerung: Dawn and Rising of the Sun
Götterdämmerung: Siegfried’s Rhine Journey
Götterdämmerung: Siegfried’s Death and Funeral Music
Götterdämmerung: Brunnhilde’s Immolation Scene

Kuulemme kapellimestari Jun Märklin laatiman, yhdeksänosaisen instrumentaalisen kokoelman Ring-oopperoiden avainkohtauksista. Lauluosuuksien puuttuminen ei muuta musiikin sisältöä olennaisesti lukuun ottamatta tekstin puutetta, sillä Wagner on lähes aina kaksintanut laulumelodiat orkesterisoittimilla. Vaikuttavia orkesterikohtauksia yhdistää henkilön tai asian läsnäoloa markkeeraavat musiikilliset johtoaiheet.

Jokainen valitkoon joukosta omat suosikkinsa, mutta tunnetuimmat kohtaukset lienevät Valkyyrioiden ratsastus Valkyyrian kolmannen näytöksen alusta, sekä Valkyyrian loppukohtauksen Taikatuli, jossa Wagner ujuttaa tulimusiikin sekaan tulevan päähenkilön Siegfriedin esittelevän sankarillisen vaskiteeman. Siegfriedin hautajaismusiikki kertaa sankarimme elämän ja musiikkiaiheet vavisuttavasti, ja se esitettiin myös Wagnerin omissa hautajaisissa. Koko jättiläisoopperan ja orkesterisarjan viimeinen kohtaus, Brünnhilden uhrautuminen, nivoo tärkeimmät johtoaiheet ja tunnelmat yhteen voimaa säästämättä.

Salaa opiskellut sellosankari ja Bartókin HOHTO-soundtrack

Musiikkitalo
ke 11.2 & to 12.2 klo 19

Baldur Brönnimann, kapellimestari
Narek Hakhnazaryan, sello

Ligeti – Dvorák – Bartók

Liput Lippupalvelusta

Brönniman Baldur_ credit_João Messias_Casa da Música
©João Messias Casa da Música

Baldur Brönnimann
Sveitsiläinen, Baselin musiikkiakatemian kasvatti Baldur Brönnimann voitti vuonna 1993 kansallisen nuorten kapellimestarien kilpailun ja on sittemmin rakentanut merkittävän uran monipuolisena kapellimestarina. Brönnimann on opittu tuntemaan laaja-alaisesta musikaalisuudestaan, joka kattaa tasapainoisesti tyylilajit vanhan musiikin klassikoista uusimpiin teoksiin ja oopperan montusta opetustehtäviin.
Viime lokakuussa Brönnimann julkaisi aktiivisesti päivittyvillä kotisivuillaan http://www.baldur.info runsasta palautetta aiheuttaneen kymmenenkohtaisen idealistan konserttikokemuksen parantamiseksi ja uusien yleisöjen houkuttelemiseksi. Etenkin ehdotukset juomien tuomisesta saliin, aplodeerauksesta osien välissä, esiintyjien frakittomuudesta ja nykymusiikin lisäämisestä herättivät musiikkiväen keskustelemaan etiketistä ja houkuttelevasta ohjelmasuunnittelusta.
Seuraa Baldur Brönnimannia Twitterissä @baldurbronniman

Taiteilijatreffit – kapellimestari Baldur Brönniman
ke 11.2 klo 18.15  Musiikkitalon Päälämpiö 

Narek Hakhnazaryan
Armenialainen Narek Hakhnazaryan (s. 1988) syntyi musikaaliseen perheeseen. Hänen isänsä soitti selloa maailman vanhimmassa yhtäjaksoisesti toimineessa kvartetissa, Komitas-kvartetissa ja äiti oli pianisti.
”Isäni halusi minusta muusikon ‒ viulistin”, Hakhnazaryan kertoi Yerevan-lehdelle vuonna 2013, ”mutta äitini rakasti selloa. Eräänä päivänä, kun olin kuusivuotias, hän vei minut salaa sellotunnille Sayat Nova -kouluun. Isäni oli hyvin suuttunut ja pettynyt, kun äitini kertoi hänelle siitä.”
”Jos tunnen teoksen hyvin, nautiskelen siitä ja toivon yleisön kiinnostuvan. Käyn esiintyessäni aina dialogia orkesterin jäsenten kanssa, jopa visuaalista dialogia, mikä tekee soittamisesta paljon hauskempaa. Esityksen loputtua yleensä harmittelen, että se päättyi”, hän paljasti Yerevan-lehdelle.
Tällä kaudella hän esiintyy mm. London Philharmonicin, Detroitin sinfoniaorkesterin ja Uuden-Seelannin sinfoniaorkesterin solistina. Narek Hakhnazaryan soittaa David Tecchler -selloa vuodelta 1698. Soitin on lainassa viulunrakentaja Jacques Francais’n perilliseltä Valentine Saarmaalta.
György Ligeti: Concerto Românesc
Itäisessä Unkarissa syntyneen György Ligetin (1923–2006) maailmanmaine 1960-luvun avantgarden kärkinimenä ja uuden musiikin airuena alkoi vasta elokuvaohjaaja Stanley Kubrickin käytettyä luvatta Ligetin musiikkia elokuvassaan 2001: Avaruusseikkailu (1968). Ligetin lepyttyä lopulta tuottoisaksi osoittautuneesta taidevarkaudesta jatkui modernistisäveltäjän voittokulku Kubrickin Hohto-elokuvan (1980) ääniraidalla.
Kubrick-elokuvista tuttu painostava äänimaailma ja Ligetin 1960-luvulla tavaramerkiksi iskostunut tapa tiputtaa nuotit viivastoille kuhisemaan kuin muurahaiset pesäänsä ei ollut edes mahdollista ennen kuin hän pakeni Unkarista vuonna 1956. Esimerkiksi varhainen Romanialainen konsertto (1951) edustaa Ligetiä, joka joutui taiteilemaan ohuella alueella stalinististen kapeakatseisessa Unkarissa. Jopa kansanmusiikin tuli olla poliittisesti korrektia eikä taiteen tullut turmella kuuliaisen kansan auktoriteettiuskollisuutta vierailla vaikutteilla.

Antonín Dvořák: Sellokonsertto h-molli 
Dvořákin vuonna 1892 alkanut kolmevuotinen kausi New Yorkissa Kansallisen konservatorion johtajana olikin sekä rahallisesti että taiteellisesti onnistunut pesti, sillä Prahaan verrattuna moninkertaisen opettajanpalkan lisäksi tuliaisina olivat amerikkalaishenkiset pianokvartetto ja -kvintetto, sinfonia Uudesta maailmasta sekä sellokonsertto, josta tosin vain tutkijan luovuudella voi löytää viittauksia Yhdysvaltoihin. Konsertosta pursuava slaavilainen melankolia johtaa pikemminkin säveltäjän orastavaan koti-ikävään, joka konkretisoituikin kesälomalla 1895 kirjattuun irtisanoutumiskirjeeseen.
Varhaisen sellokonserttoyritelmän vuodelta 1865 jäätyä luonnostelman tasolle Dvořák vannoi jättävänsä sellokonsertot muille. On yllättävää, että hän ylipäänsä tarttui selloon solistisoittimena uudemman kerran, sillä aiemmin hän haukkui sen ääntä korkealla nasaaliksi ja matalalla mumisevaksi, eikä hän voinut kuvitellakaan selloa kamarimusiikin tai orkesterin ulkopuolella. Amerikka muutti miestä, sillä vastustuksen muuri murtui välittömästi hänen kuultuaan konservatoriossa opettajakollega Victor Herbertin toisen sellokonserton.
Konsertosta muodostui hiljalleen poikkeuksellisen henkilökohtainen vuodatus Dvořákin kuultua nuoruudenrakkautensa Josefina Kounicován sairastuneen vakavasti. Säveltäjä palasi torjutun rakkauden muistoihin lainaamalla hitaassa osassa lauluaan Jätä minut yksin.
Béla Bartók: Musiikkia kieli- ja lyömäsoittimille sekä celestalle
Kuinka suuren ristiriidan Bela Bartók (1881–1945) onkaan saanut aikaiseksi akateemisella teosnimellään, joka tyytyy tiedottamaan lähinnä orkesterin kokoonpanosta? Yksi 1900-luvun kiistattomista merkkiteoksista Musiikkia kieli- ja lyömäsoittimille sekä celestalle (1936) on nimestään huolimatta kaikkea muuta kuin luettelomainen hakuteos genren historiaan.
Teoksessaan Bartók ottaa kantaa tuttuihin kaavoihin jakamalla orkesterin kahteen vastakkaiseen joukkoon kuin barokkikonsertossa, muiluttaa perinteisiä musiikin muotoja myllynsä läpi uuden estetiikan rajamaille ja saa kaiken kuulostamaan luvalla sanottuna pelottavalta.
Kaoottisuus kätkee sisälleen kuitenkin vahvan rakenteen ja loogisen symmetrian, josta tutkijat ovat löytäneet kultaisen leikkauksen käyttöä ja Fibonaccin lukusarjan (1,2,3,5,8,13 jne.), mikä kuuluu selvimmin kolmannen osan ksylofoniavauksen rytmissä. Symmetriaa ja kauhua luo myös tritonuksen käyttö, joka paitsi jakaa oktaavin tasan kahtia myös merkitsi paholaisuutta keskiajan musiikissa.
Kolmas osa Adagio lienee teoksen tunnetuin, kiitos Stanley Kubrickin Hohtoelokuvan
(1980), jossa tämä Bartókin ”yömusiikiksi” nimetty rondo tuo muistumia Jack Nicholsonin yhä mielipuolisemmaksi vääntyvästä virneestä. Elokuvan nähneen ihokarvat reagoivat patarummun glissandoihin aina kauhusta kangistuen

Teos- ja taiteilijaesittelyt: Jaani Länsiö

Vaan kaikki, mikä koskee sinuun, minuun, vie meidät yhteen niinkuin jousenveto

Lisa Larsson
ke 28.1.2015 & to 29.1.2015
Klo 19 Musiikkitalo
Liput Lippupalvelusta

Suora lähetys klo 19 www.helsinkikanava.fi
Konsertti esitetään to 29.1. suorana Malmitalon valkokankaalla, vapaa pääsy!

John Storgårds, kapellimestari
Lisa Larsson, sopraano
Stravinsky – Martinsson – Sibelius

John Storgårds

Storgårds on kiertänyt Suomen ja maailman orkestereita menestyksekkäästi jo yli kahdenkymmenen vuoden ajan. Aloittaessaan vuonna 2008 Helsingin kaupunginorkesterin ylikapellimestarina hän oli jo orkesterin vanha tuttu: takana oli lukuisia vierailuja vuodesta 1994 lähtien ja kiinnitys päävierailijaksi 2003-2008. Lapin kamariorkesterin taiteellisena johtajana Storgårds on toiminut vuodesta 1996 lähtien.
Vuodesta 2012 lähtien Storgårds on toiminut myös BBC Philharmonic Orchestran päävierailijana Manchesterissa. Orkesterit ympäri maailmaa Lontoosta Clevelandiin, Minnesotasta Osloon ja Tanskan kansallisorkesterista Bostonin sinfoniaorkesteriin ovat tulleet viime vuosina tutuiksi. Kaudella 2014/15 hän johtaa mm. Zürichin Tonhalle-orkesteria sekä St. Louisin, Atlantan ja Montrealin sinfoniaorkestereita. Syksyllä 2015 Storgårds aloittaa Ottawan National Arts Centren orkesterin päävierailijana.
Niin muusikoiden kuin yleisön keskuudessa John Storgårdsia kutsutaan usein Jontteksi. Hän asuu suuren osan vuodesta vaimonsa ja kahden lapsensa kanssa Rovaniemellä. Aktiiviseksi penkkiurheilijaksi tunnustautuva Jontte seuraa erityisen tarkasti jalkapalloa, kun hän ei ole hakemassa vastapainoa suurkaupunkien hälinään ja konserttielämän kiireisiin Lapin erämaissa tai Suomenlahden saaristossa.

Lisa Larsson
Lisa Larsson tunnetaan monipuolisesta repertuaaristaan, joka on viime vuosina laajentunut entisestään kattamaan Mahlerin, Richard Straussin, Brahmsin, Berliozin, Brittenin ja Stravinskyn teoksia, uusimman musiikin kantaesityksiä unohtamatta. Barokkimusiikkia hän on laulanut mm. Sir John Eliot Gardinerin, Sir Roger Norringtonin ja Christopher Hogwoodin johdolla.
Kaudella 2014–2015 Lisa Larsson kantaesittää kaksi Rolf Martinssonin lauluteosta, Ich denke dein… sekä Garden of Devotion, jonka on tilannut ruotsalainen kamariyhtye Musica Vitae. Hän esittää kumpaakin teosta ahkerasti ympäri Eurooppaa, mm. Zürichin Tonhallessa, Amsterdamin Concertgebouw’ssa sekä Malmössä, Lontoossa, Göteborgissa ja Milanossa.

Igor Stravinsky: Scherzo fantastique opus 3
Teos valmistui maaliskuussa vuonna 1908 ja kantaesitettiin seuraavan vuoden helmikuussa Pietarissa Aleksandr Zilotin johdolla.
Samassa konsertissa kantaesitettiin myös toinen Stravinskyn orkesterikappale, Feu d’artifice. Yleisön joukossa istui baletti-impressario Sergei Djagilev joka vaikuttui suuresti kuulemastaan ja pian tilasi Stravinskylta Tulilinnun. Sen saaman valtavan menestyksen myötä Stravinsky nousi lopullisesti parrasvaloihin – eikä sieltä koskaan sitten poistunutkaan.
Scherzo fantastique-teosta esitettiin myöhemmin, vuonna 1917, balettimusiikkina. Stravinsky ei tästä oikein pitänyt ja korosti jatkossa että kyse on abstraktista konserttimusiikista

Rolf Martinsson: Ich denke Dein…
”Vaan kaikki, mikä koskee sinuun, minuun, vie meidät yhteen niinkuin jousenveto, ja kaksi kieltä yhtä ääntä soi.”
Rolf Martinsson (s. 1956) on eräs Ruotsin menestyksekkäimmistä ja tunnetuimmista nykysäveltäjistä.
Martinssonin sävelkieli on ilmaisultaan melodisen romanttista. Mukana on myös tuulahduksia jazzista ja populaarimusiikista. Laajan tuotannon painopiste on orkesteriteoksissa ja soolokonsertoissa. Martinsson on säveltänyt myös runsaasti vokaali- ja kamarimusiikkia.
Nyt Suomessa kantaesitettävä teos Ich denke Dein… on sävelletty vuonna 2014 Tonhalle-Orchester Zürichin, Philharmonia Orchestran, Alankomaiden filharmonikkojen, Helsingin kaupunginorkesterin ja Göteborgin sinfoniaorkesterin yhteistilauksesta.
Ich denke dein… on saanut kantaesityksensä Zürichissä Tonhalle-Orchester Zürichin konsertissa 14.1.2015 John Storgårdsin johdolla.

Jean Sibelius: Sinfonia nro 1 e-molli op. 39
1890-luku oli kriittinen ja tärkeä vaihe Jean Sibeliuksen säveltäjäkehityksessä. Hän opiskeli Berliinissä ja Wienissä ja imi itseensä kansainvälisiä vaikutteita, mutta samalla hän löysi Kalevalan ja alkoi tutkia suomalaista runonlaulantaa.
Sibelius ryhtyi pohtimaan ensimmäisen sinfonian säveltämistä kevättalvella 1898. Alun perin tähtäimessä näyttäisi olleen ohjelmasinfonia, etenkin Berliozin Fantastisen sinfonian innoittaman esimerkin mukaisesti. Syntyi kuitenkin ei-ohjelmallinen teos, joka sai kantaesityksensä Sibeliuksen sävellyskonsertissa Helsingissä seuraavan vuoden huhtikuussa; säveltäjä johti Helsingin filharmonista orkesteria eli nykyistä kaupunginorkesteria.
Teoksen vastaanotto oli hyvin innostunut, ja se saavutti oitis suuren suosion myös ulkomailla. Kun Robert Kajanuksen johtama Helsingin filharmoninen orkesteri kesällä 1900 matkusti ensimmäiselle ulkomaankiertueelleen Pariisin maailmannäyttelyyn, sinfonia oli ohjelmiston päänumero.

Barnabas Kelemen & Posthumous

pe / fre / Fri 23.1.2015 klo 19.00
Musiikkitalo

Pietari Inkinen, kapellimestari
Barnabas Kelemen, viulu
Bartók– Shostakovitsh

Liput Lippupalvelusta

Pietari Inkinen
Pietari Inkinen (s. 1980) on noussut nopeasti kansainväliseksi kapellimestariksi tehtyään ensin hienoa uraa taitavana viulistina. Voitto Kuopion kansallisessa viulukilpailussa ja finaalipaikka kansainvälisessä Sibelius-kilpailussa vuonna 2000 osoittivat Inkisen kuuluvan sukupolvensa lahjakkaimpiin solisteihin.
Inkinen suoritti viuludiplominsa vuonna 2003, ja on esiintynyt mm. Radion sinfoniaorkesterin, Torinon RAI-orkesterin, Lyonin kansallisorkesterin ja Helsingin kaupunginorkesterin solistina. Inkinen pitää läheistä suhdettaan viuluun merkittävänä asiana myös kapellimestarintyössään:
”Jousisoittimethan ovat suuressa osassa sinfoniaorkestereissa, ja moni orkesteri koostuu myös pelkistä jousista. Jousisoittimet ovat elintärkeässä osassa esimerkiksi Sibeliuksen sinfonioiden paksussa, väreilevässä äänimaailmassa. Ja vaikka musisoinkin johtajantikullani, usein tuntuu kuin tuottaisin ääntä jousella,” Inkinen vertasi Naxokselle vuonna 2011.

kelemen1-Credit-Laszlo-Emmer
Barnabás Kelemen
Kelemen on saanut mm. Diapason D’or – ja Grand Prix du Disque -palkinnot Liszt-levytyksistään sekä saksalaisten levyarvostelijain palkinnon ja Grammophone-palkinnon Bartók-levytyksistään. Erityistä kiitosta hän onkin saanut nimenomaan maanmiehensä Bartókin musiikin tulkinnoista.
”Ei voi sanoa, että vain unkarilaiset osaisivat soittaa Bartókin musiikkia, mutta se on meille hyvin tärkeää… ja täytyy ymmärtää, että osa unkarilaisen musiikin piirteistä juontuu muinaisista ajoista lähtien. Jotkut kansansävelmämme ovat sukua kiinalaisille ja aasialaisille melodioille, joten musiikkimme on hyvin ainutlaatuista”, Kelemen perusteli Reutersille vuonna 2013.
Barnabás Kelemen plays Bartók at the 2013 Gramophone Awards



Béla Bartók: Rapsodia viululle ja orkesterille nro 1
Eräänä päivänä hän kuuli työhuoneensa läpi, kun nuori nainen lauloi unkarilaisia kansansävelmiä. Bartók oli jo tutustunut kansanmusiikkiin soittamalla Lisztin unkarilaisia rapsodioita, mutta tämä musiikki oli jotain vallan muuta. Säveltäjä koki äkkiherätyksen ja alkoi tutkia perusteellisesti oman maansa perinnettä. Uudenlainen säveltäminen unkarilaisessa ja itäeurooppalaisessa hengessä ratkaisi monet Bartókin taiteelliset ongelmat vuosikymmeniksi.
Vuonna 1928 Bartók matkusti maailmalla, Amerikassa asti, kiertävänä pianistina, ja sävelsi kaksi kotiseuturakkautta ilmentävää rapsodiaa viululle ja pianolle. Ensimmäinen rapsodia kantaesitettiin keväällä 1929 Lontoossa, viulistina Zoltán Szekely ja pianistina Bartók. Versio orkesterille esitettiin saman vuoden syksyllä, ja Bartók sovitti sen myöhemmin myös sellolle.


Béla Bartók: Viulukonsertto nro 1 Op. Posthumous
Toukokuussa vuonna 1907 Budapestin musiikkiakatemia muutti uusiin tiloihin ja tapahtumaa juhlistettiin monipäiväisillä seremonioilla. Juhlahumussa Bartók kohtasi vanhan tuttunsa viulisti Stefi Geyerin. Ja rakastui pahan kerran. Käyttäen alibinaan perinteenkeruumatkoja Bartók seurasi Geyeria milloin mihinkin, rustasi kirjeitä ja luonnosteli viulukonserttoa lemmestä kipeänä. ”Ilman sinua en edes säveltäisi sitä”, hän leperteli kirjeessään.

Bartók ehti lähettää kirjeessään Geyerille pyynnön konserton arvioinnista, mutta paluupostissa ei tullutkaan analyysia eikä korjausehdotuksia vaan lopullinen erokirje. Katolisen Geyerin ja ateisti-Bartókin maailmankatsomukset olivat törmäilleet jo pitkään, ja vain Bartókin takertuva luonne oli pitänyt suhteen elossa niinkin kauan.Bartók joutui shokkiin, mutta viimeisteli teoksen itsemurha-aikeiden kourissa. Rakastetulleen lähettämässä käsikirjoituksessa tiivistyy konserton historia ja luonne: ”Minun tunnustukseni – Stefille – ajoista, jotka olivat vielä onnellisia, vaikkakin vain puoliksi onnellisia”.

Dmitri Šostakovitš: Sinfonia nro 6  op. 54
Šostakovitšin musiikkia tulkitaan usein propagandan tai vastapropagandan välineenä ja henkilökohtaisina vuodatuksina. Niin tälläkin kertaa. Ensiosan Largon sävellaji h-molli johdattaa Tšaikovskin Pateettisen sinfonian hitaaseen, luopumisen tematiikkaa pyörittelevään finaaliin niin ikään h-mollissa. Šostakovitš tuo pian esille bachmaisen teeman, joka yhdistyy Mahlerin yhdeksännen sinfonian kellomaisiin hyvästijättöjen kuminoihin. Kenties säveltäjä kunnioittaa esikuviaan ja viittaa omaan historiaansa.
Shostakovich: Symphony No. 6 / Nelsons · Berliner Philharmoniker

Eleginen tunnelma loppuu kuin seinään Allegron lörpöttelevän tyyliin ottaessa ohjat. Kapellimestari Leonard Bernstein tulkitsi toisen osan sotaisaksi äityvää tunnelmaa ja sitä seuraavaa Presto-osan parodista tanssitikkausta kannanotoksi Euroopassa vallinneeseen sekasortoon ja Neuvostoliiton välinpitämättömyyteen. Bernsteinille kuudes sinfonia edusti Neuvostoliiton valheellista optimismia sodan alla, juhlaa, juppielämää. Tekopyhyyttä, joka seuraa suurta henkilökohtaista tunnustusta.

Alessio Bax & Paganini-rapsodia

ke / ons / wed 14.1 & to / thu 15.1
Musiikkitalo

Pietro Rizzo, kapellimestari
Alessio Bax, piano
Tshaikovski – Rahmaninov – Respighi

Liput Lippupalvelusta

Pietro Rizzo
Pietro Rizzo (s. 1973) aloitti musiikkiopintonsa viulistina ja valmistui Roomasta Santa Cecilian konservatoriosta vuonna 1992. Opintojaan hän jatkoi Chigianan musiikkiakatemiassa ja Dallasissa Southern Methodist Universityssa. Kapellimestariopintonsa hän suoritti Sibelius-Akatemiassa Jorma Panulan ja Leif Segerstamin johdolla vuosina 1997–2000.
Rizzo tunnetaan uutterana kapellimestarina, jonka repertuaari on poikkeuksellisen laaja. Vuosina 2003–2007 Essenin Aalto-teatterin pääkapellimestarina hän johti vuosittain yli 70 esitystä baletteja, oopperoita ja konsertteja. Yhteensä hän on johtanut yli 50 eri oopperaa. Hän toiminut myös Göteborgin oopperan pääkapellimestarina 2006–2009, ja vuodesta 2011 alkaen hän on Galician nuoriso-orkesterin taiteellinen johtaja.

Bax Alessio Photo Credit Lisa-Marie Mazzucco

Alessio Bax
Italialainen Alessio Bax (s. 1977) valmistui kotikaupunkinsa Barin konservatoriosta 14-vuotiaana ja jatkoi opintojaan ensin Ranskassa ja myöhemmin Joaquín Achúcarron johdolla Italian Sienassa ja vuonna 1994 alkaen Dallasissa Meadows School of Artsissa. Yhdeksi tärkeimmistä opetuskokemuksistaan Bax on maininnut DVD-dokumentoidun mestarikurssin, jolla hän ja mm. Lang Lang ja Jonathan Biss saivat yksityiskohtaista oppia Daniel Barenboimilta.
Pianistiksi, matkailijaksi sekä valokuvaus-, ruoka- ja viini-intoilijaksi itseään kutsuva Alessio Bax kirjoittaa konserttikokemuksistaan ja tarjoaa maukkaita ruokaohjeita blogissaan Have piano, will travel osoitteessa alessiobax.blogspot.com.

Alessio Bax Twitter @alessiobaxpiano
Blogi www.alessiobax.blogspot.com
Pjotr Tshaikovski: Romeo ja Julia
Romeo ja Julia sai kantaesityksensä Moskovassa 16.3.1870. Säveltäjäkollega Mili Balakirev, jolle tämäkin partituuri oli omistettu, ei ollut täysin tyytyväinen. Tyytyväinen ei ollut myöskään Tshaikovski, joka muokkasi teosta vielä kaksi kertaa. Lopullinen versio sai kantaesityksensä Tbilisissä 1.5.1886.
Musiikin kertomaa tarinaa on helppo seurata. Johdanto kuvaa veli Lorenzoa, munkkia, jonka hyvää tarkoittava juoni johtaa Romeon ja Julian, nuorten rakastavaisten kuolemaan. Kiihkeä allegro kuvaa Montague- ja Capulet-sukujen keskinäistä vihaa. Seuraa kuuluisa rakkauskohtaus. Tarina kulkee kohti vääjämätöntä, traagista huipennustaan. Lopussa rakkausteema palaa hetkeksi näyttämölle, kuin muistumana jostakin kauniista ja nyt kadotetusta.
Sergei Rahmaninov: Rapsodia Paganinin teemasta opus 43
Sergei Rahmaninov (1873-1943) tarttui Paganinin kapriisiin numero 24 a-molli vuonna 1934. Parin viikon aikana hän sävelsi sen pohjalta Rapsodian Paganinin teemasta pianolle ja orkesterille joka sai kantaesityksensä saman vuoden marraskuussa Baltimoressa. Philadelphia Orchestraa johti Leopold Stokowski ja solistina oli tietenkin säveltäjä itse. Säveltäjänä Rahmaninov ei tähän aikaan ollut lainkaan yhtä suosittu kuin pianistina. Hänen romanttista sävelkieltään pidettiin tylsänä ja vanhanaikaisena verrattuna esimerkiksi Stravinskyn musiikkiin. Paganini-rapsodiasta tuli kuitenkin valtava yleisö- ja arvostelumenestys.
Soolo-osuus on säkenöivän briljantti ja vaativa. Rahmaninov, joka sentään oli eräs 1900-luvun suurimmista pianisteista, myönsi myöhemmin pelänneensä vaikean viimeisen muunnelman soittamista niin paljon että hän ennen kantaesitystä oli juonut lasillisen minttulikööriä. Tästä syystä hän kutsui muunnelmaa numero 24 ”crème de menthe-muunnelmaksi”.

Ottorino Respighi: Feste Romane
Feste Romane-orkesterisarjassa on neljä osaa. Respighi kertoo niiden ohjelmallisesta sisällöstä seuraavaa:
”1. Circenses (Sirkushuveja). Circus Maximuksen yllä on uhkaava taivas. Mutta nyt on kansanjuhlan aika: ’Ave Nero!’ Lukitut rautaovet avataan. Uskonnollinen laulu ja villieläinten karjunta sekoittuvat toisiinsa. Väkijoukko ponnahtaa jaloilleen raivokkaan innon vallassa. Marttyyrien laulu voimistuu, soi yhä voitokkaammin – ja hukkuu meteliin.
2. Il Giubileo (Riemujuhla). Pyhiinvaeltajat kulkevat tiellä ja rukoilevat. Lopulta he saapuvat Monte Mario -kukkulan huipulle ja voivat nähdä pyhän kaupungin edessään: ’Rooma! Rooma!’ Hymni kajahtaa ilmoille ja kirkkojen kellot vastavaat.
3. L’ottobrata (Lokakuun juhla). Muurit ovat viiniköynnösten peittämät. Kuuluu metsästystorvien kaikuja, kiliseviä kelloja, rakkauslauluja. Pehmeässä hämärässä soi yhtäkkiä romanttinen serenadi.
4. Le befana (Loppiainen). Piazza Navona, yöllä ennen loppiaista. Hurja meno soi trumpettien rytmin tahdissa. Metelin läpi kuuluu silloin tällöin kansansävelmiä, saltarelloja, posetiivin soittoa, katukaupustelijan huuto, karkea renkutus joka toteaa ’Lassàtase passà, somo Romani!’ (’Antaa mennä, ollaanhan roomalaisia!)”

pietro_rizzo_01____lennart_sjoeberg

Pietro Rizzo
Pietro Rizzo (f. 1973) inledde sina musikstudier som violinist och utexaminerades från Accademia Nazionale di Santa Cecilia i Rom år 1992. Han fortsatte studera vid Chigianas musikakademi och Southern Methodist University i Dallas. 1997-2000 studerade han dirigentteknik vid Sibelius-Akademin under ledning av Jorma Panula och Leif Segerstam.

Alessio Bax
Italienaren Alessio Bax (f. 1977) studerade vid sin hemstad Baris konservatorium och utexaminerades 14 år gammal. Studierna fortsatte i Frankrike och sedan under Joaquín Achúcarros ledning i Siena. 1994 började han studera vid Meadows School of Arts i Dallas. Bax har nämnt att en viktig erfarenhet var en på DVD dokumenterad mästarkurs under vilken bl.a. han, Lang Lang och Jonathan Biss undervisades av Daniel Barenboim.

Alessio Bax Twitter @alessiobaxpiano
Blog www.alessiobax.blogspot.com
Pjotr Tjajkovskij: Romeo och Julia
Romeo och Julia uruppfördes i Moskva den 16.3.1870. Balakirev – som även detta partitur var tillägnat – var inte helt nöjd. Men det var inte heller Tjajkovskij som skrev om verket ännu två gånger. Den slutliga versionen uruppfördes i Tbilisi den 1.5.1886.
Det är inte svårt att följa med vad som sker i den musikaliska berättelsen. Introduktionen skildrar broder Lorenzo, munken vars välmenande intrig leder till att Romeo och Julia, de unga älskande, dör. Ett hetsigt allegro skildrar hatet mellan släkterna Montague och Capulet. Sedan kommer den berömda kärleksscenen. Berättelsen går mot sin oundvikliga, tragiska kulmen. I slutet spelas kärlekstemat ännu en gång, som ett minne av något vackert som nu är förlorat för alltid.

Sergej Rachmaninov: Rapsodi över ett tema av Paganini opus 43
Rapsodin innehåller 24 variationer över Paganinis kapris, som i sig själv är en variationsserie. Den mest kända av Rachmaninovs variationer är nr 18, i vilken temat spelas upp och ner. Verkets namn är missvisande: helheten är inte ”rapsodisk” utan strikt och logiskt strukturerad på ett sätt som motsvarar en pianokonsert med en första sats, en långsam sats och en final. För Rachmaninov var det en form av mani att alltid ha med Dies Irae-motivet och Rapsodin utgör inget undantag. Trots detta har verket en humoristisk och lekfull grundkaraktär, något som understryks av en färggrann orkestrering.

Ottorino Respighi: Feste Romane
Feste Romane består av fyra satser. Respighi har berättat följande om deras programmatiska innehåll:
”1. Circenses (Cirkusnöjen). Himlen är hotfull ovanför Circus Maximus. Men nu råder en folkfest: ’Ave Nero!’ De låsta järnportarna öppnas. En religiös sång och vilddjurens vrål blandas samman. Folkmassan rusar upp, fylld av frenetisk iver. Martyrernas sång blir allt starkare, ljuder allt segervissare – och drunknar i larmet.
2. Il Giubileo (Jubeldag). Pilgrimer vandrar på vägen och ber. Till sist når de toppen av kullen Monte Mario och kan se den heliga staden framför sig: ’Rom! Rom!’ En hymn börjar ljuda och kyrkklockorna svarar.
3. L’ottobrata (Oktoberfest). Murarna är täckta av vinrankor. Man hör ekon av jakthorn, klingande klockor, kärlekssånger. I den mjuka skymningen klingar plötsligt en romantisk serenad.
4. Le befana (Trettondag). Piazza Navona, natten före trettondagen. Det går vilt till i trumpeternas rytms takt. Genom oljudet hör man då och då folkmelodier, saltarello-danser, posetivmusik, en gatuförsäljares rop, en grov slagdänga som konstaterar ’Lassàtase passà, somo Romani!’ (’Kör hårt, vi är ju romare!)”

EK_DSC0431
Pietro Rizzo
A conductor specialising in opera, Pietro Rizzo (b. 1973) studied the art of conducting with Jorma Panula and Leif Segerstam at the Sibelius Academy in 1997–2000. He had previously graduated in the violin from the Conservatorio S Cecilia in Rome and continued his studies at the Chigiana Music Academy and the Southern Methodist University in Dallas. He has conducted at illustrious opera houses the world over – the Vienna Volksoper, the Deutsche Oper Berlin and the New York Metropolitan, for example – and with many of the world’s greatest orchestras.

Alessio Bax
”No, I think there are many different cases. For a career to happen, there are so many variables that have to somehow align – management, recordings, marketing, everything. There really is no perfect recipe. And after that, there is no perfect recipe for how to keep a career.”
Alessio Bax, whose interests also included travel, photography, food and wine, writes about his concert experiences and offers tasty recipes in a blog Have piano, will travel at alessiobax.blogspot.com.
Alessio Bax Twitter @alessiobaxpiano
Blog www.alessiobax.blogspot.com
Pyotr Tchaikovsky: Romeo and Juliet
The story of the ill-fated young lovers is easy to follow in the music. The agitated Allegro captures the enmity between the Montagues and Capulets. Then comes the famous love scene and the relentless unfolding of the events that end in tragedy. The love theme fleetingly returns at the end, like a reminder of something beautiful but lost for ever.

Sergei Rachmaninoff: Paganini Rhapsody
The Paganini Rhapsody is a set of 24 variations on Paganini’s Caprice no. 24, which is in itself a set of variations. The best-known variation is no. 18. The Rachmaninoff work as a whole may be regarded as a piano concerto in three movements. The soloist at the premiere with the Philadelphia Orchestra conducted by Leopold Stokowski in Baltimore was naturally Rachmaninoff himself; at that stage in his career he was far more popular as a pianist than as a composer. The solo part is sparkling, brilliant and technically difficult. Before the premiere, even he was so nervous about performing the ultra-difficult last variation that he drank a glass of mint liqueur to give himself courage. Hence the title of variation 24: “Crème de menthe”.

Ottorino Respighi: Feste Romane
Feste Romane is in four movements:
Circenses is a Roman circus. The hymn of the condemned martyrs blends with the growls of the hungry beasts about to devour them as the crowd hails the Emperor with shouts of ‘Ave Nero’.
Il Giubileo (The Jubilee). The pilgrims pray as they plod their way to Rome. Reaching the top of the Monte Mario they see before them the holy city and join in a hymn of praise that is taken up by the city’s bells.
L’ottobrata (October Festivals) celebrates the harvest: hunting horns, tinkling bells and love songs. A romantic serenade fills the air in the warm, dusky evening.
La befana (Epiphany). The piazza is packed with drunken revellers and the sound of trumpets, snatches of folk tunes, a barrel organ and cries of ‘Let us pass, we are Romans’.

”Hansikkaat kädessä, hatut päässä niinkuin laulussa sanotaan.”

JULISTE_1900_PariisinTurnee

Sibeliuksen hyvän ystävän,
vapaaherra Axel Carpelanin ohjeistuksia
Kajanukselle Pariisin turneeta varten

Promemoria, Axel Carpelan vuonna 1900

1. Silmäillessämme orkesterikiertueen isänmaallista luonnetta lausutaan toivomus, että kaunisäänisten orkesterisoitinten omistajat, etupäässä viulujen, alttoviulujen ja sellojen, isänmaallisesta velvollisuudesta lainaisivat ne 2:ksi 3:ksi kuukaudeksi niin kauan kuin matka kestää – tietysti filharmonisen seuran kohtuullista takausta vastaan. Kun kuitenkin on otaksuttavissa, että monet eivät sittenkään ole halukkaita tähän uhriin, ehdotetaan, että filh. seura heti tekisi aloitteen esim. 3 a´4:n rikassointuisen viulun, 1 a´a:n violan ja mahdollisesti 1:n sellon hankkimiseksi – nykyaikaista Teollisuutta firmasta (nimeä en nyt muista), jotka soittimet sittemmin filh. seuralta voisi myydä taikka (yksityisesti) poisarpoa, ellei seura haluaisi niitä pitää. Jos puhallinsoittimien joukossa on joitakin ei aivan moitteettomia tai epäpuhtaita, täytyy sellaisia heti hommata, mieluummin Pariisista (esim. firma Bessen), kun on kysymyksessä engl. torvi, oboe, klarinetti. — Jousikuorossa saa ainoastaan käyttää ensiluokan kieliä. Orkesterin täytyy ”kaikua”.

2. ”Yllätyksellisiä tapauksia varten” on orkesterin harjoiteltava ”marseljeesi, hollantilainen kansallislaulu ja mahdollisesti ”Kong Kristian sto vid höjen mast”. Ruotsilta puuttuu kansallislaulu ja saksalainen ei saa tulla kysymykseen. ”Marseljeesi” harjoitetaan Ambroise Thomas´n sovituksen mukaisesti, joka on Ranskan valtion hyväksymä ja huomioidaan Ranskassa käytettyä tempoa ’stricte’. Marseljeesi, hollantilainen kansallislaulu kuten ”Maamme laulu”, Suomen laulu (jousikuoro) ja ”Porilaisten marssi” on opittava ulkoa, tämä koskee ehdottomasti myöhempiä (Maamme laulu jne.). Kaikki kansallislaulut on orkesterin seisten esitettävä.

3. Koko yritys voi epäonnistua esim. johtajan sairastuessa matkalla, minkä kaitselmus kieltäköön, jonka vuoksi on toisen varajohtajan seurattava matkalla, – – luonnollisesti Suomen kansalaisen. Saapukoon hän Helsinkiin toukokuun alussa ja johtakoon joskus harjoituksia, ettei hänen tarvitse tulla valmistamatta johtamaan, jota toivottavasti ei tule tapahtumaan.

4. Mielckin nimen jälkeen pannaan hänen syntymä – ja kuolinvuotensa sulkumerkkeihin. Etunimi alkukirjaimella ainoastaan. Samaten Sibeliuksen etunimeen nähden. Muuten uskoisivat hullut ranskalaiset, että hän (S.) on ranskalaista syntyperää, niinkuin M. saksalaista.

5. Jos ei ole jo tapahtunut, asetettakoon nyt jo ekonominen ja matkatoimikunta, jonka tehtävä ilmenee nimestä. Lisäksi konserttitoimikunta, joka määrää ohjelmiston, ohjelmien yhteenpanon ja pituuden – tavallisesti 6–7 numeroa, joista 1 sinfonia ja 1 sarja – viimeinen tietysti riippuvainen tavasta eri paikkakunnilla, mainoksen taiteellisesta asusta Tämä tutkii myös esim. mahdollisuudet ja takuun ylimääräisestä kiertueesta Hollannin suurkaupunkeihin jne.

6. Jos on mahdollista, on konserttimestarilla ennen toukokuun ensimmäistä päivää oltava jousiston jousitukset mitä tarkimmin merkittynä, niin että harjoitusten alkaessa kukaan ei olisi epätietoinen jousen ylös ja alas vedosta. (Tämä kohta pitäisi kai jäädä pois, mutta jääköön, koska kerran on tullut kirjoitetuksi).

7. Pariisissa täytyy jokaisen orkesterin jäsenen ehdottomasti kantaa sylinteriä. Jokaisen on huolehdittava ulkoasustaan. Hansikkaat kädessä, hatut päässä niinkuin laulussa sanotaan.

8. Orkesterin saksalaiset jäsenet käyttäkööt mahdollisimman vähän saksalaista äidinkieltään konserttihuoneistoissa. Pariisissa olkoon tämä ehdottomasti kiellettyä, ei ainoastaan orkesterin kokoontumishuoneessa, vaan myös sisään ja ulos mennessä. Kukaan ei saa kutsua toveriaan käyttämällä tämän saksalaista nimeä. Yksi ainoa tällainen varomattomuus ja kaikki olisi mennyt hukkaan.

9. Orkesterilaisten tulee käyttäytyä erikoisen kohteliaasti – jotain, joka meidän suomalaispojillemme tulee olemaan hyvin vaikeata. On kultainen sääntö olla kohtelias kaikille, myös tarjoilijoille ja kengänkiillottajille. Pienimmästäkin neuvosta tai palveluksesta paljastetaan pää kunnioittavasti Tukholmassa ja Pariisissa sanoen: kiitän kaikkein nöyrimmästi tai ”merci monsier” tai ”madame”. Aivan erikoista seikkaa tahdon tässä korostaa. Olemme tarpeeksi barbaareja tupakoidaksemme ruokapöydässä. Ulkomailla se katsotaan suurimmaksi raakuudeksi ja häikäilemättömyydeksi. Täytyy painaa meikäläisten päähän, että tällaisella vanhalla tapatottumuksella ulkomailla voi saada ikäviä seurauksia esim. ulos heittäminen tai sakotus sopimattomasta käyttäytymisestä.

10. Konserttihuoneistossa ei saa puhella tai rähistä (tai tupakoida). Olisi sopivaa, jos Pariisissa, jossa ruotsin ja saksankieli helposti sekoitetaan, ainoastaan suomea käytettäisiin kokoontumishuoneessa.

11. Ottaen huomioon äkillisen muuton pohjoisesta ilmanalasta melkein trooppiseen kehoitetaan erityiseen varovaisuuteen ruoan ja juoman suhteen. Keittämättömien hedelmien syöminen olkoon kielletty, samaten keittämätön vesi yksinänsä. Ei pidä koskaan juoda vettä lisäämättä siihen punaviiniä, on hyvä sääntö. Punaviini sinänsä on hyvä ehkäisy. Olutta ei pidä kenenkään juoda. Ylimalkaan neuvotellaan lääkärin kanssa ennen matkalle lähtöä. Ei ole haitaksi ottaa mukaan pullollinen cascarille 2. Inosentzoff.

12. Orkesterin ilmestyminen lavalle tapahtuu nopeasti ja elegantisti. Pieni harjoitus tässäkin suhteessa ei olisi turhaa.

13. Musiikkereittemme puute ranskankielen taidossa edellyttäisi jokaisella olevan mukanaan pieni parlööri ja siihen kirjoitettuna ääntäminen.

14. Konserttipäivinä älköön kukaan rasittako itseään; käynti Pariisin näyttelyissä olkoon kielletty näinä päivinä, jotka ovat erittäin rasittavia. Jos on suuri kuumuus, olkoon kielletty ulkona liikkuminen klo 10 aamup. – klo 3 iltap. pyörtymyksen ja auringonpistoksen ehkäisemiseksi. On kuljettava varjopuolella ja muistettava sylinterihatun polttava.

15. Soittokunnan yhteenpanosta olemme jo maininneet; sellojen ja bassojen lukumäärä ei saa alittaa 6:tta, toiset viulut ei 11:ta, alttoviulut ei 8:saa.

16. Kööpenhaminassa on akustisesti erinomainen konserttisali orkesterimusiikin ollessa kysymyksessä, mutta aivan mahdoton sooloesityksille.Emme varmasti muista, jos se on Kasinon suuri sali. ”Konserttitoimikunnan” täytyy myös ottaa selvää akustisista oloista, salien suuruudesta, vuokrista, nettotulojen maksimisuuruus, jne.

17. Ulkomailla osallistuu koko orkesteri säestystehtäviin.

18. Pariisissa kiinnitettäneen suurinta huomiota orkesteripianissimoon ja puhaltimien kuoron ehdottomaan puhtauteen.

entree-biljett_pieni

19. Orkesterijäsenten kurin ylläpitämiseksi sekä heille neuvojen, tietojen ja sääntömääräysten jne. välittämiseksi valitaan 3 ”piiskaajaa” tai monitäriä, ehkä mieluimmin orkesterijäsenten omalla valinnalla.

20. Pariisissa (ja Brüsselissä) pitää jokaisen orkesterilaisen aina kantaa mukanaan osoitelappu (asunto) selvästi kirjoitettuna ranskaksi, ääntäminen ruotsiksi tai suomeksi.

21. Ehkä olisi syytä painatuttaa luettelo (ranskaksi) Filharmonisen orkesterin Helsingissä esitettyjen ranskalaisten säveltäjien teoksista Pariisissa jaettavaksi taikka ehkä jo aikaisemmin lähetettäviksi prof. Duvernoy’lle.

22. Jos aika myöntää, ei olisi haitaksi vielä keväällä esittää joitakin ranskalaisia teoksia esim. Duboisín konservatorion rehtorin Augusta Holmésin, etevä säveltäjär, toimittaja ”La Fronde`ssa” (suomalaisystävällinen), Duvernoy’n, Chevillard’in. Hollantilaisilta säveltäjiltä olisi joitakin tuotteita esitettävä, ettemme esiintyisi Hollannissa aivan tietämättöminä sen maan musiikista.

23. Käännös ranskaksi (ja saksaksi) lauluista ja kansansävelmistä, jotka Pariisissa (ja Saksassa?) tulevat esitettäviksi, täytyy hyvissä ajoin alkaa, niin että tulos tässäkin tapauksessa koituu taiteelliseksi.

24. Olisikohan toivottavaa, että pari suomalaista kansanlaulua sovitettaisiin jousikuorolle? – Sopiva täytenumero.

25. Tehtäköön ajoissa luettelo henkilöistä, jotka ensi sijassa tulevat kysymykseen kutsukortteja lähetettäessä tai vapaalippuja annettaessa. Näihin itsestään selviin kuuluviksi lasketaan paitsi arvostelijat, musikaaliset merkkihenkilöt jne. ensi sijassa miehet ja naiset, joita Suomen asia on kiinnostanut. Näiden viimeksimainittujen joukossa on erityisesti mainittava Mme Bernardini. Tämä sielukas daami oli aivan ensimmäisiä, joka kyvykkäästi ja energisesti puolusti meitä (”Revue de Paris”). Kannattaa mainita, että everti Picquart on suuri musiikin rakastaja.

26. Orkesterin asunsijoituksesta huolehtii asuntokomitea. Ohjaavaksi perustaksi tälle lausutaan, että orkesteri sijoitetaan ”en bloc” (kokonaisuudessaan) konserttipalatsin läheisyyteen ja jos mahdollista kauas halvoista ruokapaikoista. Tukholmassa kehutaan hyvin halvoiksi talouskoulun ruokasaleja, joita on kaikkialla, suurimmat niistä länsi Trädgådsgatan’in ja Hamngatan’in (1897) kulmassa.

27. Varoitus keittämättömän veden käytöstä (myös suun huuhteluun) ja alkoholin, (oluen, absintin jne. käytöstä). Tämä koskee erikoisesti Pariisia ja Brüsseliä. Ilmasto troopillinen.

28. On tarkastettava, että flyygelit aina ovat meidän orkesterimme vireessä.

29. Koko orkesteri on tapaturmavakuutettava; niin myös kalleimmat soittimet.

30. Johtaja huomioikoon pikku seikkoja myöten Pariisissa laadittuja sääntöjä ulkonaisesta käyttäytymisestään konserttilavalla. Tiedustelkoon hän, jos hänen on astuttava sisään tipsuttavin askelin – allegretto grazioso – tahi puoleksi juoksumarssissa – allegro con fuoco eli astua sisään grandezza maestosolla; jos hänellä pitää olla vahanahkakengät tupsulla vai ilman; jos hännykset frakissa ovat nykymuodin mukaiset; mitenkä hänen on kumarrettava ja kiitettävä korkeimman pariisilaisen tavan mukaan;

31. Varokoon johtaja liian kovakätisesti painamasta herra Loubet’in ojennettua kättä, ettei hän joutuisi vaikeuksiin allekirjoittaessa valtionpapereita, sellaisia kuin esim. nimityksiä ritari legion d’honneur.

32. Tiedeakatemian kuuntelusali mahdoton. Musiikkiakatemian akustiikka on parempi kuin oopperan, kun orkesteri soittaa näyttämöllä. Katariinan kirkko (2,500 paikkaa tai enemmän) suosittu matineoille halpoihin hintoihin, mutta vaikeata saada nuottitelineet sijoitetuiksi jumalanpalveluksien jälkeen, vaivalloista kontrabassojen ym. kuljetusten kanssa lehterille. Kirkossa on vastakaiku, joka sopii vielä oratorioille, mutta ehkä sameuden aiheuttaja modernin orkesterin musiikille. ”Musiikkiakatemia: 822 istumapaikkaa. Hinnoilla 2;50: 2; 1,50 (Carrenon hinta) – 1672 kr.(netto). Hinnoilla 3;2;1,50 – menot 2000 kr.; 4;3;2 – menot 2,500 kr.” ”Kiinnostusta ei ole, ellei Suomen tähden, mutta täytyy ajoissa paljolla mainostuksella työskennellä”. Kysyköön konserttikomitea matinean antamisesta Bern´in suuressa salongissa.

33. Johtaja ei saa rasittaa itseään. Hänelle kuuluu vain puhdas musikaalinen tehtävä, kaikki muu: ekonomia, matkatouhu jne. kuuluu komitean tehtäviin.

34. Lavalla on orkesterin jäsenten oltava iloisten ja rauhallisten näköisiä.

35. Orkesterin jäsenet eivät saa antaa ensimmäisten menestysten nousta päähänsä, vaan koko ajan on koetettava ylittää itsensä jokaisessa seuraavassa konserttissa.

36. Trocaderon odotushuoneessa täytyy olla suuri pesuallas raikkaine vesineen ja jäineen.

A.C.n (Carpelan)!

promemoria_Carpelan (6)

Kahden sellokonserton ilta Jukka-Pekka Sarasteen ja Truls Mørkin seurassa

Jukka-Pekka Saraste

Pe 9.1.2015 klo 19
Musiikkitalo
Liput Lippupalvelusta

Dutilleux – Saint-Saëns – Bartók

Jukka-Pekka Saraste, kapellimestari

Jukka-Pekka Saraste (s. 1956) aloitti menestyksellisen musiikillisen taipaleensa ensin pianistina ja sitten viulistina legendaarisen Heimo Haiton opissa. Kurinalaisempaan työskentelyyn hän oppi Helsingin kaupunginorkesterin entisen konserttimestarin Naum Levinin ohjauksessa. Jo alle kouluikäisenä hän harjoitteli orkesterinjohtoa äänilevyjen ääressä äitinsä sukkapuikko kädessään, mutta orkesteriuransa hän aloitti viulistina.

Saraste on saanut huomattavia tunnustuksia taiteellisesta työstään, mm. Pro Finlandia – ja Jean Sibelius -mitalit sekä Säveltaiteen valtionpalkinnon. Hänet on nimitetty kunniatohtoriksi sekä Sibelius-Akatemiassa että Yorkin yliopistossa Torontossa.

Saraste tunnetaan ahkeruuden ja määrätietoisuuden puolestapuhujana, jonka tinkimättömällä tarkkuudella ja vähäsanaisen nokkelalla huumorilla hoidetut harjoitukset johtavat elämyksellisiin konserttikokemuksiin.

Truls Mørk, sello

Muusikkovanhempien perheeseen syntynyt norjalainen sellisti Truls Mørk (s. 1961) aloitti musiikkiharrastuksensa seitsemänvuotiaana soittamalla pianoa äitinsä opissa. Mørkin taidot eivät kuitenkaan kehittyneet odotetusti, joten seuraavaksi hän kokeili viulua. Vihdoin kymmenenvuotiaana hän löysi sellosta oikean soittimen itselleen, sai opetusta isältään ja alkoi heti harjoitella Bachin ensimmäistä sarjaa sekä Brahmsin e-mollisonaattia huolimatta niiden ylitsepääsemättömistä vaikeuksista.

Mørkille on myönnetty Sibelius-palkinto vuonna 2010. Hän oli mukana voittamassa Gramophone-palkintoa levystään yhdessä HKO:n kanssa vuonna 2012 ja ICMA-palkintoa vuonna 2013. Truls Mørk soittaa SR-pankin hänelle lahjoittamaa Domenico Montagnana -selloa vuodelta 1723.

Henri Dutilleux: Métaboles

”Retorinen termi ’Métaboles’, musiikillisessa mielessä käytettynä, paljastaa aikeeni: yhden tai useamman idean esittäminen eri järjestyksissä ja uusista kulmista, kunnes ne vaihe vaiheelta muuttavat luonnettaan täydellisesti”, säveltäjä on paljastanut.

Henri Dutilleux’n koko musiikillisessa ajattelussa Métabolesia voi pitää eräänlaisena avainteoksena. Se on muodoltaan ehdottomasti yksiosainen, mutta se jakaantuu viiteen lomittaisesti vaihtuvaan ja tunnistettavaan jaksoon.

Camille Saint-Saëns: Sellokonsertto nro 1 a-molli op. 33

Ranskan Mendelssohniksi sekä hyvässä että pahassa tituleerattu Camille Saint-Saëns (1835–1921) nousi maineeseen ihmelapsena, joka hallitsi kaiken kuin vettä vain. Kerrotaan tarinaa ilmiömäisenä pianistina ällistyttäneestä nuorukaisesta, joka 10-vuotiaana osasi soittaa kaikki Beethovenin pianosonaatit ulkomuistista.

Tutkittuaan Hector Berliozin Fantastista sinfoniaa ja etenkin Franz Lisztin pianosonaattia hän innostui teosmuodosta, jossa teemat ja niiden kehittelyt kulkevat läpi koko teoksen ikään kuin yksiosaisesti.

Tästä yhtenäisestä ja aikanaan tuoreesta kokonaismuotoajattelusta peräisin on Saint-Saënsin ensimmäinen sellokonsertto vuodelta 1872. Se on selvästi suosituin 1800-luvun ranskalaisista sellokonsertoista, joita ei tosin muutenkaan monta ole.

Camille Saint-Saëns: Sellokonsertto nro 2 d-molli op. 119

Saint-Saënsin (1835–1921) ensimmäinen sellokonsertto ei syntynyt helpolla, vaan niin suurien ponnistelujen jälkeen, että hän vannoi jättävänsä sen viimeiseksi sellokonsertokseen. Mies ei pitänyt sanaansa, sillä 30 vuoden jälkeen hän sävelsi toisenkin sellokonserton, joka tosin on jäänyt loistavan ykköskonserton varjoon.

Kuten edeltäjänsäkin, on toinen sellokonsertto noin 20-minuuttinen ja tulkittavissa yksiosaiseksi kokonaisuudeksi. Sen voi jakaa myös kahteen, kolmeen tai neljään osaan.

Solistin hurjat tekniset vaatimukset paljastavat, että teoksen kantaesittäneen Joseph Hollmanin atleettinen ja ylitsepursuava soittotapa näyttävine elkeineen lienee yllyttänyt Saint-Saënsia kikkavarastonsa perukoille. Kaksoisotteet, laajat loikat ja hengästyttävät juoksutukset edellyttävät suurimman luokan taitajaa.

Béla Bartók: Ihmeellinen mandariini

Balettipantomiimi Ihmeellinen mandariini perustuu Menyhért Lengyelin kirjoittamaan samannimiseen tarinaan vuodelta 1917. Librettoa oli ilmeisesti kaavailtu joko Sergei Djagilevin venäläiselle baletille tai Ernö Dohnányille uutta oopperaa varten. Béla Bartók (1881–1945) ehti ensin, ja hän tarttuikin heti toimeen. Pantomiimin pianoversio valmistui vuonna 1919, orkesteriversio viisi vuotta myöhemmin.

Teos koki heti vastustusta. Saadakseen Ihmeellisen mandariinin esille oli Bartókin etsittävä myötämielisyyttä Unkarin ulkopuolelta. Katastrofaalinen kantaesitys koettiin Kölnissä marraskuun 27. päivänä 1926, mutta myös saksalaisille teoksen provokatiivinen kuvasto osoittautui sietämättömäksi. Seksuaalisesti virittynyt tarina prostituoituineen, murhineen ja ryöstöineen ja alati väkivaltaisemmaksi yltyvä musiikki järkyttivät ensi-iltayleisöä pahoin. Syttyi kärhämä aivan kuin Stravinskyn Kevätuhrin esityksessä vuonna 1913.

Berliinin filharmonikkojen versio vuodelta 2009 Zubin Mehtan johdolla

Muumit, Vuodenajat, Michel Legrand, Mozartin Requiem…

Kevätkausi 2015 soi monipuolisena, erikoiskonsertit myyntiin maanantaina.

 muumiperheen

Pe 6.3. Musiikkitalo klo 18.00
Muumiperheen lauluretki

Tove Janssonin luomat, suomalaisten rakastamat muumit täyttävät 70 vuotta. Juhlavuoden kunniaksi tässä koko perheen konsertissa kuullaan Hannele Huovin sanoittamat ja Soili Perkiön säveltämät uudet muumilaulut sinfoniaorkesterille sovitettuina. Lähde mukaan muumien maailmaan yhdessä retkioppaiden kanssa!

Ti 17.3. Musiikkitalo klo 19.00
Michel Legrand

Valmistautukaa ihokarvoja kohottavalle nostalgiatripille! 40-vuotisjuhlaansa viettävä UMO Jazz Orchestra ja Helsingin kaupunginorkesteri saavat vieraakseen Cherbourgin sateenvarjoista tutun legendaarisen elokuvasäveltäjän ja pianistin Michel Legranden. Iltaa luotsaa maineikkaan Metropole Orkestin ylikapellimestari.

Ti 31.3. Musiikkitalo klo 19.00
Requiem
Mozart ei saanut joutsenlaulukseen jäänyttä Requiemia omin voimin valmiiksi. Lukuisten täydennysten, korjausten ja tutkimusten jälkeenkin tämä mestariteos herättää kysymyksiä Mozartin viimeisten päivien todellisista tapahtumista.
Mystiikkaa ei puutu myöskään Einojuhani Rautavaaran säveltämistä Rubáiyát-runoista, joita tulkitsee maineikas brittibaritoni Gerald Finley.

Musiikkitalon lastenviikot
Ti 28.4. Musiikkitalo klo 19.00
Yhteissoiton juhlaa
Sibelius – Elgar – Sonninen – Tsaikovski – Ravel – Forsström
Konsertissa juhlistetaan suomalaista musiikkikasvatuspolkua sekä nostetaan esille huomispäivän tähtiä. Yhdessä HKO:n kanssa esiintyvät 50 vuotta täyttävän Itä-Helsingin musiikkiopiston soittajat sekä solistit Sibelius-Akatemian nuorisokoulutuksen ja esittävän säveltaiteen osastoilta.
Pe 1.5. Musiikkitalo klo 12.00 & 14.00
Vappumatineat
Helsingin kaupunginorkesteri on soittanut vappukonsertteja samalla huolettomalla hilpeydellä vuodesta 1883 alkaen. Tänä vuonna sopraano Mari Palo ja pianisti Jukka Nykänen vaihtavat viihteelle omaan tuttuun tyyliinsä. Onkohan Lohengrinin alkusoitto kolmanteen näytökseen tänä vuonna ohjelmassa lainkaan?
Ti 12.5. Musiikkitalo klo 19.00
Vivaldi – Piazzolla
 
Vivaldi onnistui jo 1720-luvulla vakuuttamaan konservatiiviset kuulijansa tarinallisen musiikin voimasta. Neljästä vuodenajasta tuli kaikkien aikojen hittikokoelma. Argentiinalaisen Astor Piazzollan buenosairesilaisissa vuodenajoissa talvikin taipuu tuliseksi tangoksi.