Loppiaiskonsertti – Valkokankaan kasvot

Mäkelä Klaus 2014 _ranta_eipuikkoa_web

Loppiaiskonsertit
ti 6.1.2015 klo 15 & 18
Musiikkitalossa
Liput Lippupalvelusta

Klaus Mäkelä, johtaja
Antti Alanen, juontaja
Petteri Evilampi, visualisointi
Peter von Bagh (1943-2014), suunnittelija

Valkokankaan kasvot

”Jos Parrasvalot löydettäisiin vuosisadan kuluttua, eikä Charles Chaplinista ja hänen teoksistaan olisi muuta jäljellä, jo yksin hänen katseensa ja kasvojensa syvä surumieli riittäisivät välittämään tiedon siitä, että vielä kuolemansa rajan tuolta puolen tuo ihminen kutsuu meitä todistamaan omaa elämäänsä – ihmiselämää – joka siten on myös meidän elämäämme”. (André Bazin)

Parrasvalojen (1952) teema ”Eternally” tunnetaan Suomessa nimillä ”Jäähyväiset” ja ”Yö jokainen”. Se muistetaan myös Peter von Baghin Elämää suuremmat elokuvat -radiosarjan tunnussävelenä.

Kun Laurence Olivier filmasi Hamletin (1948), hän joutui ensimmäiseksi vaimentamaan lavakarismaansa. Säveltäjä William Waltonin jänneväli ylsi pomp and circumstance -marsseista lyyrisen tragedian ulottuvuuksiin. Filmatisointi luotti lähikuviin: 40-vuotias Olivier itse Hamletina ja 18-vuotias Jean Simmons Opheliana.

Chaplinilta saivat innoitusta Federico Fellini ja hänen uskottu säveltäjänsä Nino Rota. Välttämättä Rota ei aina edes katsonut mitä Fellini kuvasi, mutta yhteys syntyi silti kuin telepaattisesti. Elokuvaväen suosikki Fellinin tuotannossa on aina ollut (1963), kuvaus taiteilijan luomiskriisistä. Ohjaajan ihannoituna alter egona on Marcello Mastroianni.

Jean Cocteaun Kaunotar ja hirviö (1946) perustuu vanhaan satuun, jossa piilee ikiviisautta nuoren neidon heräämisestä naiseuteen ja siitä, ettei hirviötä ole karvoihin katsomista. Jean Marais, josta elokuva teki tähden, oli ohjaajan rakastettu. Kaunottaren (Belle) roolissa oli Josette Day. Georges Auric sävelsi Cocteaun elokuviin orfisen taikapiirin.

Elokuva Paikka auringossa (1951) on klassinen tragedia amerikkalaisesta unelmasta Theodore Dreiserin romaanin pohjalta. George Stevensin herkässä ohjauksessa unohtumattomiksi nousivat lähikuvat Elizabeth Taylorista ja Montgomery Cliftistä. Oscar-palkittu säveltäjä Franz Waxman oli parhaassa vireessään myös konserttimusiikin puolella.

Sergei Eisensteinin Panssarilaiva Potemkinissa (1925) keskeisellä sijalla ovat kansan aidot kasvot. Modernin alkuperäisscoren mykkäklassikkoon sävelsi Berliinissä Edmund Meisel. Teos oli juuri äänestetty Brysselissä maailman parhaaksi elokuvaksi, kun koululainen Peter von Bagh esitteli sen Oulun teinien elokuvakerhossa.

Ranskassa 1930-luvulla Marcel Carné ohjasi fatalistisen romanttisia elokuvia pääosassa usein Jean Gabin. André Bazin näki Varjojen yön (1939) myyttisenä tragediana, jossa oli antiikin draaman kaikuja. Runollisen realismin rakastetuin säveltäjä Maurice Jaubert kaatui rintamalla kesällä 1940.

Michael Curtizin Robin Hoodin seikkailut (1938) on tutun tarun sykähdyttävin filmatisointi. Taistelu vapauden puolesta oli ajankohtainen teema tyrannian nostaessa päätään. Erich Wolfgang Korngold sai musiikistaan ensimmäisen säveltäjäyksilölle omistetun Oscarin. Kasvoista tärkeimmät kuuluivat Errol Flynnille ja Olivia de Havillandille (neito Marian).

Antti Alanen

Haastattelussa kapellimestari Klaus Mäkelä

Bagh_peter_von_bagh_21

Omistettu Peter von Baghin muistolle

Helsingin kaupunginorkesteri omistaa vuoden 2015 aloittavat Loppiaiskonserttinsa rakastetun ja monivuotisen yhteistyökumppaninsa muistolle. Jäämme kaipaamaan Petterin omistautumista ja huumoria sekä lukemattomia muita ominaisuuksia. Peter von Bagh ehti suunnitella ohjelman ja konsertissa teokset esittelee elokuvien parissa pitkän uran tehnyt Kansallisen audiovisuaalisen arkiston ohjelmasuunnittelija Antti Alanen.

Konsertin ohjelma

Charles Chaplin: Teema Charles Chaplinin ohjaamasta elokuvasta Parrasvalot
William Walton: Musiikkia Laurence Olivierin ohjaamasta elokuvasta Hamlet ja Ofelia
Nino Rota: Teema Federico Fellinin ohjaamasta elokuvasta 8 1/2
Georges Auric: Musiikkia Jean Cocteaun ohjaamasta elokuvasta Kaunotar ja Hirviö
Franz Waxman: Musiikkia George Stevensin ohjaamasta elokuvasta Paikka auringossa
Edmund Meisel: Finaali Sergei Eisensteinin ohjaamasta elokuvasta Panssarilaiva Potemkin
Maurice Jaubert: Musiikkia Marcel Carnen ohjaamasta elokuvasta Varjojen yö
Erich Wolfgang Korngold: Musiikkia Michael Curtizin ohjaamasta elokuvasta Robin Hood

Alla koottuna esimerkkejä konsertissa kuultavista kappaleista, olkaa hyvät!

CLARA & MARIA

clarajamaria

12.12. klo 19

Musiikkitalo
Jun Märkl, johtaja
Maria Hämäläinen, piano
Mendelssohn – C. Schumann – R. Schumann
Liput Lippupalvelusta

SUORA LÄHETYS
YLE Radio 1 & yle.fi/klassinen

Pianistilupaus Maria Hämäläinen esittää Clara Schumannin teinivuosien pianokonserton
Pietarissa syntynyt Maria Hämäläinen (s. 1996) muistelee saaneensa ensikosketuksen pianoon jo päiväkodin ja esikoulun musiikkituokioissa. Pianon äänen kauneus, koskettimet ja niillä tanssivat sormet olivat tehneet niin suuren vaikutuksen Hämäläiseen, että hän vaati vanhemmiltaan omaa pianoa viisivuotiaana. Ja sai sen.
Opintonsa hän aloitti Tatjana Likon johdolla, ja jatkoi Suomeen muutettuaan Virtain Merikanto-opistossa Zsuzsanna Horvathin opissa. Tampereen konservatoriossa Hämäläistä opetti Kristiina Kask-Valve. Viimeiset kuusi vuotta Hämäläinen on opiskellut Sibelius-Akatemian nuorisokoulutuksessa Hamsa Al-Wadi Juriksen oppilaana.
Merkittäviä esiintymisiä Hämäläiselle on kertynyt sekä vuoden 2012 Suolahden kansainvälisen mestarikurssin gaalakonsertissa, vuoden 2013 Piano Espoo -festivaalilla sekä vuoden 2014 Mäntän musiikkijuhlilla. Hämäläisen seuraava tähtäin on ensi keväänä Sibelius-Akatemian pääsykokeissa.

Saksalainen Jun Märkl palaa HKO:n eteen
Saksalaiselle Jun Märklille (s. 1959) musiikki oli jo lapsena luonnollinen valinta. Viulisti-isältä ja japanilaiselta pianistiäidiltä opitut taipumukset äänten maailmaan konkretisoituivat nuoren Märklin piano- ja viuluharrastuksina. Hannoverin musiikkikorkeakoulussa Märkl kuitenkin alkoi kyllästyä yksinmusisointiin ja hakeutui pianistiksi ensin osana orkesteria. Sittemmin pianosta tuli väline kapellimestarin orkesterirepertuaarin opiskeluun, ja Märkl alkoi johtaa pienyhtyeitä, kamariorkestereita ja ennen pitkää myös suuria sinfoniaorkestereita.

KONSERTIN OHJELMA

Felix Mendelssohn: Hebridit, konserttialkusoitto op. 26
Vuonna 1829 Felix Mendelssohn (1809–1847) matkusti Englantiin konsertoimaan urkurina, pianistina ja kapellimestarina. Menestyksekkään esiintymisrupeaman päätteeksi hän suuntasi pohjoiseen patikkaretkelle. Mendelssohnin matka Skotlantiin jäi musiikinhistoriaan kahdella merkkiteoksella. Silmänkantamattomiin ulottuvat, vihreään kietoutuneet nummet ja Edinburghin idylliset maisemat linnoineen tekivät Mendelssohniin lähtemättömän vaikutuksen. Tämä konkretisoitui Skottilaiseksi sinfoniaksi vasta vuonna 1842. Mutta matkallaan hän ihastui toisenkin kerran.

Hebridit-alkusoitto valmistui vuonna 1830 nimellä Yksinäinen saari, mutta Mendelssohn muokkasi sitä ja nimesi sen uudelleen maantieteellisesti tarkemmalla kuvauksella. Teos kantaesitettiin Lontoossa vuonna 1832 samassa konsertissa kuin alkusoitto Kesäyön unelmaan. Varsinaista tarinallista ohjelmaa teoksessa ei ole. Sen sijaan Hebridit-konserttialkusoitto maalailee niitä tunnelmia ja kuulokuvia, joita aaltojen pauhu loputtomasti kaikuvia, ainutlaatuisia kiviseiniä vasten voi luoda.

Clara Schumann: Pianokonsertto a-molli op. 7
Clara Schumannin pianokonsertto lienee hänen esitetyin ja onnistunein teoksensa. Tyyliltään se edustaa ajalleen tyypillistä bravuurikonserttoa, jossa sankarinviitta lankeaa yksinomaan pianistin harteille orkesterin ottaessa kohteliaan kannustajan roolin.
Pitkät soolopätkät, paikoin tuskin havaittava orkesterisäestys ja briljantti kuviointi tuovat mieleen Chopinin konsertot, mutta lähin verrokki avausmotiivia myöten löytyy Johann Nepomuk Hummelin konsertosta, niin ikään a-mollissa. Jo 14-vuotiaana alkanut konserton sävellystyö kesti kolme vuotta. Kantaesityksen Leipzigissä johti Felix Mendelssohn säveltäjän itsensä toimiessa solistina.

Robert Schumann: sinfonia nro 1 B-duuri op. 38 ”Kevät”
Sinfonian otsikko ”Kevät” on Schumannin itse antama, ja aluksi hän nimesikin sinfonian osat Adolf Böttgerin keväisten rakkausrunojen mukaan: Kevään herääminen (Allegro molto vivace), Ilta (Larghetto), Iloiset leikkitoverit (Scherzo), Kevään täyttymys (Allegro animato e molto grazioso). Pian Schumann kuitenkin poisti teoksesta kaiken ohjelmallisuuden ja kiirehti korjaamaan väärinkäsityksiä kollegalleen Ludwig Spohrille: “Musiikin ei ole tarkoitus kuvata tai maalata mitään yksiselitteistä. Voisinko vain sanoa, että olin inspiroitunut kevään hengestä.”
Schumannin ensimmäinen sinfonia edustaa uudenlaista, voimakkaan subjektiivisen kokemuksen kyllästämää saksalaista sinfonisuutta, joka levisi hiljalleen Brahmsin kautta Bruckneriin ja Sibeliukseen saakka.

Tekstit: Jaani Länsiö

HKO – Sibeliuksen orkesteri

Voces_intimae_leikattu

Jean Sibelius esittäytyi Helsingin Orkesteriyhdistyksen eli nykyisen kaupunginorkesterin 36:lle soittajalle yliopiston juhlasalissa huhtikuun 23. päivänä vuonna 1891. Tämä tosin tapahtui orkesterin perustajan ja kapellimestarin Robert Kajanuksen välityksellä. Kajanus johti tuolloin kantaesityksenä kaksi Sibeliuksen teosta: alkusoiton E-duuri ja Scène de ballet’n – 25-vuotias säveltäjä itse jatkoi vielä tuolloin opintojaan Wienissä. Nuoren Sibeliuksen musiikin vastaanotto oli varovaisen myönteinen, mutta hänen ”aatostensa” omintakeisuus herätti myös hämmennystä; erään sanomalehtiarvostelun mukaan ”aniharva voi oikein tajuta” niitä. Eräiden soittimien äänilehtiin (stemmoihin) kirjoitettujen varsin suorasukaisten – saksankielisten – huomautusten perusteella eivät kaikki soittajatkaan niitä oikein tajunneet.

Marraskuun 24. päivänä Sibelius johti alkusoiton ja Scène de ballet’n filharmonikkojen ”helppotajuisessa konsertissa”. Sanomalehdessä kerrottiin, kuinka Sibelius seisoi johtajan paikalla ”vaatimattomana” ja ”hiukan hermostuneesti kuletti tahtipuikkoa”. Nuoren säveltäjän todellinen debyytti filharmonikkojen kapellimestarina koitti huhtikuun 28. päivänä 1892 vähintäänkin yhtä omintakeisten uusien aatosten esittelijänä: Kullervo vei kuulijansa ”aivan uusille aloille, tuntemattomiin sävellajeihin” mutta merkitsi Sibeliuksen läpimurtoa säveltäjänä ja ehkä kapellimestarinakin, niin kokematon ja jännittynyt kuin hän vaikkapa karismaattiseen Kajanukseen verrattuna olikin.

Kullervon jälkeen Sibeliuksen ja orkesterin – vuodesta 1895 lähtien nimellä Filharmonisen Seuran orkesterin – polut kohtasivat yhä uudelleen. Helmikuussa 1893 oli vuorossa Sadun varhaisversion kantaesitys, ja saman vuoden maaliskuussa Kullervo esitettiin kahdesti uudelleen. Huhtikuussa 1895 Karelia-musiikin konserttisarja, Serenadi baritonille ja orkesterille, Kevätlaulu ja Metsänhaltia, huhtikuussa 1896 Lemminkäinen varhaisessa ja seuraavana vuonna uudistetussa muodossaan. Kantaesityksiä tai esiintymisiä filharmonikkojen kapellimestarina kertyi Sibeliukselle miltei vuosittain.

Kesällä 1900 koettiin yksi niin Sibeliuksen uran kuin Filharmonisen seuran orkesterin toiminnan ja koko Suomen musiikkielämän siihenastisista huippuhetkistä: lähes 70:n soittajan kokoonpanoksi laajentunut orkesteri suuntasi konserttikiertueelle Eurooppaan, määränpäänään Pariisin suuri maailmannäyttely. Sibelius oli matkalla mukana Kajanuksen varakapellimestarina, muttei kertaakaan kohottanut tahtipuikkoaan orkesterin edessä, ei edes kiertueen päänumeroksi valitun oman esikoissinfoniansa johtajana. Yhtä kaikki kiertue oli huimaavan voitokas, ja merkittävä sysäys Sibeliuksen kansainvälisen maineen leviämiselle.

Sibelius johti yhtä lukuun ottamatta kaikkien sinfonioidensa ja useimpien sinfonisten runojensa sekä viulukonserton kantaesitykset ja myös monien teostensa myöhempiä esityksiä filharmonikkojen edessä aina vuoteen 1923, kuudenteen sinfoniaan saakka – vuonna 1914 nimi tosin oli vaihtunut nykyiseksi. Tämän jälkeenkin kaupunginorkesterin muusikoista koottu soittajisto kantaesitti Sibeliuksen johdolla vielä sävellyksen Morceau romantique sur un motif de M. Jacob de Julin maaliskuussa 1925. Silloin, kun hän ei itse noussut johtajankorokkeelle, hänen musiikkinsa toistuvista esityksistä huolehti usein hänen musiikkinsa vankkumaton esitaistelija Robert Kajanus.

Eihän Sibeliuksen ja filharmonikkojen yhteinen taival kaikilta osin suinkaan ruusuinen ollut. Sen varrelle mahtui jännitystä ja hermopeliä – muun ohella siitä, ennättävätkö yötä päivää sävellyksiään takoneen neron partituurit ja niistä kopioidut orkesteristemmat valmistua ajoissa kantaesitykseen – sekä kovaa työtä ja pinnistelyä uusien teosten ja outojen aatosten parissa, niin riemuvoittoja kuin pettymyksiäkin. Eivätkä kaikki soittajat suinkaan yksissä tuumin ylistäneet Sibeliuksen kapellimestarintaitoja, mutta hänen johtamisestaan ja tietysti musiikistaan kerrotaan välittyneen ja tarttuneen soittajiinkin aivan erityistä intomielistä heittäytymistä, tunnetta sekä lämpöä. Varmasti useat meistä olisivat valmiit maksamaan konserttilipun hinnan moninkertaisesti päästäkseen kuulemaan yhdenkin Sibeliuksen ja filharmonikkojen konserteista, tai edes harjoituksista. Tiedämmehän nykyään sen, minkä aikalaiset saattoivat kenties vain aavistaa: sen, että Sibeliuksen ja Helsingin filharmonikkojen yhteisen taipaleen värikkäistä vaiheista on kirjoitettu suomalaisen musiikin historiaan monet sen loistokkaimmista ja ikimuistoisimmista tarinoista.

Sibelius150-juhlavuoden avaus
Voces intimae
8.12. klo 19
Musiikkitalo
Tomas Djupsjöbacka, johtaja
Essi Höglund, viulu
Kajanus – Fagerlund – Sibelius
Liput Lippupalvelusta

3. & 4.12. Ilmarinen vaeltaa Hakalan hahmossa

ILMARISEN VAELLUS
Pe 28.11. klo 19 Musiikkitalossa

Sonninen – Smetana
John Storgårds, johtaja
Tommi Hakala, baritoni
Polyteknikkojen Kuoro
Saara Aittakumpu, valmennus

Liput Lippupalvelusta

 hakala tommi 2014

Oopperalavoilta tuttu Tommi Hakala tulkitsee Ilmarisen vaelluksen

Baritoni Tommi Hakala tuli kansainvälisesti tunnetuksi kesällä 2003 voittamalla BBC:n järjestämän Singer of the World -laulukilpailun Cardiffissa, ja suomalaiset tuntevat hänet myös vuoden 2001 Merikanto-kilpailun voittajana.

Opinnot Riihimäen musiikkiopistossa, Sibelius-Akatemiassa (Master of Arts) ja Karlsruhen Musiikkikorkeakoulussa Matti Salmisen säätiön apurahan turvin johtivat kiinnitykseen Nürnbergin oopperassa 1998-2001, josta hän siirtyi Leipzigin oopperaan 2001-2004. Vuosina 2008-2013 Hakala kuului Suomen Kansallisoopperan solisteihin.

Hakalan keskeisimpään oopperaohjelmistoon kuuluvat mm. Figaron häät, Don Giovanni, Macbeth, Falstaff, La Traviata, Naamiohuvit, Don Carlos, Tannhäuser, Parsifal, Tristan ja Isolde, Elektra, Faust, Carmen, Jevgeni Onegin, Juha, Kullervo sekä operetti Iloinen leski.

Tommi Hakalan oopperavierailuista mainittakoon mm. New Yorkin Metropolitan, San Francisco, Dresdenin Semperoper, Deutsche Oper Berlin, Essenin Aalto-Theater, Teatro Regio Torino, Strasbourg, Toulouse, Montpellier, Geneve, Amsterdam, Teatro Real Madrid, Bilbao, Tel Aviv, Tanskan Kuninkaallinen ooppera, Tampereen ja Turun oopperat sekä Savonlinnan Oopperajuhlat.

Hänellä on myös paljon kysyntää niin lied- kuin orkesterikonserttienkin solistina. Tärkeimpien kotimaisten orkesterien lisäksi Hakala on laulanut mm. Bostonin Sinfoniaorkesterin, Oslon Filharmonikoiden, Berliinin Filharmonikoiden ja Concertgebouw-orkesterin solistina.

Hakalan levytyksiin kuuluvat mm. Great Baritone Arias (Ondine 2004); Tule armaani – Toivo Kuulan lauluja pianisti Kristian Attilan kanssa (Ondine 2006); Kullervo-sinfonia (Ondine 2008), Sinfonia nro 2 (Heiniö, Sony 2010) ja DVD Tannhäuser (Wagner) Tanskan Kuninkaallinen ooppera (Decca 2011).

Hakalan tulevia tehtäviä ovat mm. Nabuccon nimirooli Tampereen oopperassa, Hannun ja Kertun Peter Torinon Teatro Regiossa, Haydnin Luominen Savonlinnan Oopperajuhlilla sekä Macbethin nimirooli Essenissä.
Teksti: Allegro artists management/ Tommi Hakala

Tommi Hakala: ”Sinä hymyilet veljeni Kimmo…” oopperasta Kullervo. – YouTube

Puikossa meidän Jontte

Helsingin kaupunginorkesterin 12. ylikapellimestari John Storgårds (s. 1963) on suomalaisen muusikkokoulutuksen maineikkaimpia ja monipuolisimpia kasvatteja. Menestyksestään ja saamistaan tunnustuksista huolimatta hän vieroksuu kapellimestareihin liitettyjä neromyyttejä eikä anna itseään kutsuttavan maestroksi. Kapellimestarinakin hän näkee itsensä yhtenä muusikoista, mihin on varmasti vaikuttanut hänen pitkä uransa konserttimestarina mm. Avanti!-kamariorkesterissa ja Ruotsin radion sinfoniaorkesterissa.

Niin muusikoiden kuin yleisön keskuudessa John Storgårdsia kutsutaan usein Jontteksi. Hän asuu suuren osan vuodesta vaimonsa ja kahden lapsensa kanssa Rovaniemellä. Aktiiviseksi penkkiurheilijaksi  tunnustautuva Jontte seuraa erityisen tarkasti jalkapalloa, kun hän ei ole hakemassa vastapainoa  suurkaupunkien hälinään ja konserttielämän kiireisiin Lapin erämaissa tai Suomenlahden saaristossa.

Polyteknikkojen Kuoro kertoo kansakunnan sankarista

Polyteknikkojen Kuoro (PK) on akateeminen suomalainen mieskuoro, joka tunnetaan modernista ja ennakkoluulottomasta otteestaan. Tekniikan opiskelijoiden kuorona PK ammentaa voimansa teekkariuteen erottamattomasti kuuluvasta yhdessä tekemisen ilosta sekä uusien haasteiden etsimisestä ja voittamisesta. Musiikillisesta kunnianhimosta ja esitysten tasosta PK ei tingi piiruakaan.

Vuonna 1900 perustettu kuoro pysyy edelleen lujasti kiinni juurissaan, ja Suomen vahva kansallisromanttinen mieskuoroperinne on kuoron ohjelmiston tärkeä tukijalka. Kuoro vierailee säännöllisesti Suomen johtavien sinfoniaorkesterien vieraana sekä tekee näiden mukana ulkomaankiertueita.

Kuoron taiteellinen johtaja Saara Aittakumpu on koulutukseltaan musiikin maisteri pääaineenaan kuoronjohto. Aittakumpu on myös opettanut kuoronjohtoa Metropoliassa, Tampereen ammattikorkeakoulussa sekä Helsingin konservatoriossa.

Konsertin ohjelma

Ahti Sonninen: Ilmarisen vaellus baritonille, mieskuorolle ja orkesterille

Supisuomalaiset sankaritarinat Kullervosta, Lemminkäisestä, Väinämöisestä ja muista korpikarpaaseista tuntuivat istuvan pienen ja sisukkaan suomalaismiehen kuvaan sotien jälkeisen Suomen itsetunnon kohotukseksi.  Kalevalaiselle kansallistunteelle oli uutta tilausta, ja tähän saumaan osuivat Ahti Sonnisen (1914–1984) parhaat ja tuotteliaimmat vuodet.

Mieskuoro Laulu-Miesten 40-vuotisjuhliin tilattu noin 20-minuuttinen kantaatti Ilmarisen vaellus Eino Leinon tekstiin kantaesitettiin 4.12.1954 Sibelius-Akatemian salissa Martti Turusen johdolla ja Radio-orkesterin ”avustuksella”. Baritoni Lauri Lahtinen lauloi nimiosan. Helsingin Sanomien kriitikko Tauno Karila kertoi kuulemastaan näin: ”Ahti Sonnisen Ilmarisen vaellus, mittava sävellys, antoi kuvan tämän nuoren säveltäjämme vakavasta ajattelutavasta. Se oli suunniteltu pitkää tähtäintä käyttäen muodon hahmottelun kannalta ja sisälsi myös vaikuttavia nousuja. Eräät orkesterivälikkeet kenties jonkin verran irtosivat pohjasta, mutta kokonaisuus on silti todettava merkittäväksi saavutukseksi.”

Teksti: Jaani Länsiö

Bedrich Smetana: Má Vlast – Isänmaani

Böömi, Bohemia, on osa Tshekin tasavaltaa. Noin Sveitsin kokoisella aluella asuu kuutisen miljoonaa böömiä. Alueen väen arvellut elintavat ovat synnyttäneet käsitteen ’boheemi’; hän on vapaa pikkuporvarillisen elämän kuten velkojen tai ydinperheen rasitteista. Boheemi on usein taiteilijatyypin synonyymi.

Smetana halusi säveltää elämää Böömissä. Varmistaakseen Isänmaa-sarjansa oikean tulkinnan, hän lähetti selitykset kustantajalle partituuriin liitettäviksi.

Sarjan aloittava Vyšehrad viittaa kallioon Prahan kupeella.  Sarjan toinen osa Vltava eli Moldau tunnetaan nykyisin myös elokuva- ja mainosmusiikkina. Teema juontaa samoihin aiheisiin kuin Israelin kansallislaulu Hatikva.

Šárka soi legendaa sotaisasta neitokaisesta, joka houkuttelee hänet pettäneitä miehiä ansaan. Sankarillinen loppu soinee onnistumisen iloa ja riemua kun uneen vaivutetut sotilaat tapetaan.  Böömin niityiltä ja lehdoista soi maan kauneutta, viljelijöiden iloa ja jänöjä metsikön siimeksessä.

Tábor kertoo harhaoppisena roviolla poltetun Jan Hussin ja häntä puolustavien böömiläisten taistelusta paavia vastaan. Osan temaattisena aiheena soi hussilainen taisteluhymni ”Olettehan Jumalan sotureita”. Sarjan päättävä Blaník alkaa iskuilta joihin Tábor päättyi.

Teksti: Tapani Länsiö

UKK – Voinko vaihtaa lippuni ja moneltako myynti alkaa?

kausikortit2015kevät

UKK
Kausikortit ja kertaliput

1. Koska lippuja myydään?
Kevätkauden 2015 kausikortteja myydään to 27.11.- su 28.12.2014.
Kevätkauden kertaliput tulevat myyntiin 5.1.2015.

Tammikuun konsertteihin erä lippuja myynnissä 27.11. alkaen.
9.1. Jukka-Pekka Saraste, johtaja & Truls Mørk, sello
14.1.& 15.1. Pietro Rizzo, johtaja & Alessio Bax, piano
23.1. Pietari Inkinen, johtaja & Barnabas Kelemen, viulu
28.1. &  29.1. John Storgårds, johtaja & Lisa Larsson, sopraano

2. Missä lippuja myydään?
Kausikortteja voi ostaa kaikista Lippupalvelun toimipisteistä ja varata puhelinpalvelusta numerosta 0600 10 800 (1,98€/min+pvm). Kausikorttilaisen etukonserttiin 12.5. voi ostaa lipun kausikortin ostamisen yhteydessä palvelupisteissä.
Etukonserttiin voi varata lipun puhelimitse ja lunastaa kausikortin lunastamisen yhteydessä.
Musiikkitalossa on Lippupalvelun toimipiste.

Kertalippuja tammikuun konsertteihin myynnissä myös verkossa http://www.lippupalvelu.fi.

3. Mihin aikaan lippuja myydään?
Lipunmyynti alkaa kaikissa myyntipisteissä ja kertalippujen osalta verkossa klo 9.

4. Mistä löydän kevään ohjelman?
Tästä e-julkaisusta
, Musiikkitalon verkkosivuilta tekemällä esimerkiksi haun ”HKO kevät 2015” ja kaupunginorkesterin verkkosivuilta Konserttihaku-osiosta.


5. Voinko vaihtaa kausikorttipaikkaa?

Paikan voi vaihtaa ostamalla uuden paikan haluamaansa sarjaan ja jättämällä vanhan lunastamatta.


6. Onko hyviä paikkoja jäljellä?

Kaikkiin katsomolohkoihin on paikkoja jäljellä.

7. Esimerkiksi vapun ohjelmaa ei ole vielä julkaistu, koska se tulee?
Kevään päivitetty konserttikalenteri julkaistaan vuoden vaihteessa ja liput kausikorttisarjojen ulkopuolisiin konsertteihin tulevat myyntiin 5.1. Lippupalvelun myyntipisteissä, puhelinpalvelussa ja verkossa.

8. Kuinka voin varata ryhmälleni liput ja koska ne pitää lunastaa?
Kevätkaudelle 2015 voit lähettää ennakkovarauksen yli 10 hlön ryhmällesi osoitteeseen helsinki.philharmonic@hel.fi 18.12.2014 mennessä. Ilmoita varauksessasi konsertin päivämäärä, henkilöiden lukumäärä ja yhteyshenkilön puhelin sekä sähköposti. HKO toimittaa varaukset Lippupalveluun ja Lippupalvelu lähettää yhteyshenkilölle varausvahvistuksen tammikuussa 2015.

18.12.2014-4.1.2015 ei ole mahdollista tehdä ryhmävarauksia.
5.1. alkaen ryhmävaraukset Lippupalvelun puhelinpalvelusta 0600 10 800 (1,98 euroa/min+pvm).

Varauksen lunastus on alle 50 henkilön ryhmille 2 viikkoa ennen konserttia, yli 50 henkilön ryhmille kuukausi ennen konserttia. Liput voi lunastaa ilman palvelumaksua Musiikkitalosta tai tilata laskulla Lippupalvelun toimituskulujen mukaisesti.

28.11. FOCUS ON BRAHMS

FOCUS ON BRAHMS
Pe 28.11. klo 19 Musiikkitalossa

Brahms – Glanert – Brahms / Holloway
Olari Elts, johtaja
Michael Nagy, baritoni

Liput Lippupalvelusta

Olari Elts010 (10)


Tenorista paljastui todellinen baritoni  – Michael Nagy HKO:n solistina

Unkarilaissyntyinen baritoni Michael Nagy (s. 1976) on tullut tunnetuksi monipuolisesta kyvystään esiintyä luontevasti niin barokkioratorioissa kuin nykyoopperassakin. Nagyn viimeaikaisiin yhteistyökumppaneihin lukeutuvat mm. Paavo Järvi ja hr-sinfoniaorkesteri, Adam Fischer ja Euroopan kamariorkesteri sekä Christoph Eschenbach ja NDR:n sinfoniaorkesteri.

Nagy opiskeli Stuttgartin musiikkikorkeakoulussa kaksi vuotta, mutta vasta muutettuaan Mannheimiin ja opiskeltuaan Rudolf Piernayn johdolla jonkin aikaa tenorina, hän ymmärsi olevansa todellinen baritoni.

Nagy on kuulunut Berliinin Koomisen oopperan ja Frankfurtin oopperan solistikuntaan. Kilpailumenestystä hän sai osakseen vuonna 2004 voittamalla Stuttgartin Kansainvälisen lied-kilpailun Hugo Wolf -akatemiassa yhdessä pianisti Juliane Rufin kanssa.

 Michael Nagy Berliinin filharmonikkojen solistina Mozartin Taikahuilussa.


KONSERTIN OHJELMA

Johannes Brahms: Akateeminen juhla-alkusoitto op. 80

Akateemisen juhla-alkusoiton hilpeä pinta kätkee alleen monia sävellysteknisiä hienouksia, kuten Brahmsille luonteenomaista, barokkiin viittaavaa kontrapunktitekniikkaa. Teos sisältää viisi ylioppilassävelmää, joista yksi on tekstiltään akateemista maailmaa ivaava. Näin sävellys onnistuu olemaan samaan aikaan niin oppinut kuin ironinen, yliopistoa niin juhlistava kuin sitä hienovaraisesti kritisoiva. Onpa teoksessa myös Wagner-parodia, sillä ylitsepursuava kooda viittaa Mestarilaulajat-oopperan alkusoiton vastaavaan kohtaan.

Akateeminen juhla-alkusoitto alkaa hiljaisella marssilla, joka johtaa ylioppilaslauluun Wir hatten gebauet ein stattliches Haus (Olemme rakentaneet komean talon). Hetken kuluttua soi isänmaallinen sävelmä Landesvater (Maan isä), ja sitä seuraa fagottien ironisesti kommentoima Was kommt dort von der Höh? (Mikä saapuu tuolta korkeuksista?). Vauhdikas Fuchslied (Fuksien laulu) on alun perin ollut Wienin ylioppilaiden taistelulaulu vuoden 1848 poliittisten levottomuuksien aikana. Alkusoiton päättää tunnettu Gaudeamus igitur-sävelmä.


Detlev Glanert – Johannes Brahms: Neljä preludia ja vakavaa laulua

1890-luvulla vanheneva Johannes Brahms (1833-1897) siirtyi vähitellen pois julkisuuden valokeilasta ja uusia sävellyksiäkin syntyi harvakseltaan. Vuonna 1896 valmistui laulusarja Vier ernste Gesänge (Neljä vakavaa laulua, opus 121) jonka kuolemaa ja ihmiselon turhuutta käsittelevät tekstit ovat peräisin Raamatusta.

Vier Präludien und Ernste Gesänge on Glanertin kirjoittama sovitus Brahmsin laulusarjasta, johon on lisätty neljä Glanertin itsensä säveltämää preludia. Teos sai kantaesityksenä Prenzlaussa 25.6.2005 Deutsches Symphonie-Orchester Berlinin konsertissa Kent Naganon johdolla. Solistina oli baritoni Dietrich Henschel. Arvostelijat ovat verranneet Glanertin tapaa yhdistellä Brahmsin sävelkieltä oman aikamme musiikin ilmaisukeinoihin italialaisen Luciano Berion sovituksiin.
Glanert saapuu Helsinkiin konserttia varten.

Johannes Brahms – Robin Holloway: Sinfonia f-molli

Johannes Brahmsin (1833-1897) laajan kamarimusiikkituotannon ainoa pianokvintetto syntyi sangen hankalan sävellysprosessin lopputuloksena. Vuonna 1862 Brahms sai valmiiksi jousikvinteton muttei ollut siihen tyytyväinen. Hän tuhosi käsikirjoituksen ja sovitti musiikin sonaatiksi kahdelle pianolle. Vuonna 1864 hän muokkasi sonaatin pianokvintetoksi, joka julkaistiin opusnumerolla 34. Sonaatti kahdelle pianolle julkaistiin opusnumerolla 34b.

Konsertissa esitetään ensi kertaa Suomessa Sinfonia f-molli, englantilaisen säveltäjän Robin Hollowayn (s.1943) vuonna 2008 kirjoittama orkesteriversio Brahmsin sonaatista opus 34b. Holloway on romantiikan ja modernismin välimaastossa liikkuva säveltaiteilija, joka on kirjoittanut sovituksia myös mm. Haydnin, Schubertin ja Ravelin teoksista. Holloway saapuu Helsinkiin konserttia varten.

Tekstit: Christian Holmqvist & Jaani Länsiö

 

Klarinetisti-kapellimestari Steffens, naapurin Toffe ja häiritsevä pikkurumpu

VIRTUOOSIKONSERTTO KLARINETILLE
Ke 19. & to 20.11. klo 19 Musiikkitalossa

Carl Nielsen – Anton Bruckner
Karl-Heinz Steffens, johtaja
Christoffer Sundqvist, klarinetti

Liput Lippupalvelusta

Uransa klarinetistista kapellimestariksi kääntänyt Karl-Heinz  Steffens johtaa Nielseniä ja Bruckneria

Karl-Heinz Steffens (s. 1961) aloitti muusikon uransa klarinetistina. Steffensin instrumentalistiuran huipensi toimi Berliinin filharmonikoiden sooloklarinetistina vuosina 2001–2007.

Kun hänet vuonna 2008 kiinnitettiin Hallen Staatskapellen ja oopperan musiikilliseksi johtajaksi, hän käänsi uuden lehden urallaan. Tutuksi ovat tulleet radio-orkesterit Kölnissa, Frankfurtissa, Berliinissä ja Leipzigissa sekä mm. Münchenin filharmonikot, Birminghamin kaupungin sinfoniaorkesteri ja Jerusalemin sinfoniaorkesteri.

Tällä kaudella Steffens johtaa mm. Lontoon Philharmonia Orchestraa, Wienin sinfonikoita ja Tanskan kansallisorkesteria sekä Milanon La Scalassa Mozartin oopperan Cosi fan tutte.

Karl-Heinz Steffens johtaa Berliinin filharmonikoita huhtikuussa 2014. 


Klarinetistikonkari eli naapurin Toffe Nielsenin klarinettikonserton solistina

Monipuolisesta muusikkoudestaan tunnettu Christoffer Sundqvist (s. 1978) on aikamme suosituimpia suomalaisia klarinetisteja niin yleisön, kriitikoiden kuin säveltäjien keskuudessa. Huomionosoituksina hän on saanut mm. Pro Musica -mitalin vuonna 1998 sekä äänitealan Emma-palkinnot 2010 ja 2011.

Carl Nielsenin klarinettikonsertto on kulkenut Sundqvistin mukana jo kauan. Sibelius-Akatemian pääsykokeissa hän soitti siitä yhden osan ja diplomikonsertissaan vuonna 2002 hän esitti sen kokonaan. Ensimmäinen suuri solistitehtävä vuonna 2004 Radion sinfoniaorkesterin kanssa oli Nielsenin konsertto, ja vuonna 2011 hän myös levytti sen Hannu Linnun johdolla.

Christoffer Sundqvist on vuodesta 2005 lähtien toiminut RSO:n sooloklarinetistina. On ilo työskennellä naapuriorkesterin tutun ja huikean taitavan kollegan kanssa.

Sundqvist Christoffer 2014

 

KONSERTIN OHJELMA

Anton Bruckner: Sinfonia no 6 A-duuri

Kuudes sinfonia valmistui vuosina 1879-1881. Sen osat 2 ja 3 saivat kantaesityksensä Wienissä helmikuussa vuonna 1883. Sinfonian kaikki neljä osaa esitettiin vasta Brucknerin kuoleman jälkeen, vuonna 1899. Kapellimestarina oli tällöin Brucknerin oppilas Gustav Mahler. Mahler oli kuitenkin tehnyt partituuriin useita leikkauksia. Kuudennen sinfonian alkuperäinen ja lyhentämätön versio kantaesitettiin vuonna 1901 Stuttgartissa.

Ensimmäinen (Majestoso) sinfonian neljästä osasta avaa hiljaa mutta energisesti. Osa kulkee kiireettömästi huipennuksesta toiseen. Suurenmoista, hidasta toista osaa (Adagio. Sehr feierlich) seuraa kohtuullisen nopeassa tempossa liikkuva scherzo (Nicht schnell). Finaalin (Bewegt, doch nicht zu schnell) päättää ensimmäisen osan pääteeman riemuitseva paluu.

Carl Nielsen: Klarinettikonsertto opus 57

Vuonna 1921 Carl Nielsen (1865-1931) kuuli Kööpenhaminan puhallinkvintetin esiintyvän. Hän ihastui yhtyeen sointiin, ystävystyi muusikoiden kanssa ja sävelsi heille puhallinkvinteton. Tämän jälkeen Nielsen päätti säveltää soolokonserton jokaiselle yhtyeen jäsenelle. Viidestä suunnittelusta konsertosta ehti valmistua vain kaksi: vuonna 1926 konsertto huilisti Gilbert Jespersenille ja vuonna 1928 konsertto klarinetisti Aage Oxenvadille.

Konsertto on kirjoitettu pienelle, Mozart-henkiselle orkesterille. Mukana on myös pikkurumpu, joka usein häiritsee musiikin etenemistä tai johdattaa solistin harhateille. Musiikki on sekä herkän lyyristä että nykivän hermostunutta. Soolo-osuus on teknisesti haastava, ja harjoitellessaan teosta Oxenvad totesi sarkastisesti: ”Nielsen taitaa itse soittaa klarinettia sillä ei hän muuten olisi löytänyt juuri ne nuotit joita on kaikkein hankalinta soittaa.”

Konserton sanotaan olevan täynnä konflikteja.

Tekstit: Jaani Länsiö ja Christian Holmqvist

Kolmikolkkahattu

Pe 14.11. klo 19 Musiikkitalossa

Manuel de Falla – Maurice Ravel
Kazuki Yamada, johtaja
Francesco Piemontesi, piano

Liput Lippupalvelusta

Francesco Piemontesi, Paris le 8 janvier 2014

Sveitsiläinen kilpailumenestyjä Francesco Piemontesi tulkitsee Ravelin pianokonserton

Italiankielisen Sveitsin Locarnossa syntynyt Francesco Piemontesi (s. 1983) kuuluu aikamme kiinnostavimpiin nuoriin pianisteihin. Piemontesi on lukuisten kilpailumenestystensä siivittämänä noussut urallaan tasaisen varmasti maailman arvostetuimpien orkestereiden solistiksi ja perinteisimpien festivaalien esiintyjäksi.

Piemontesi BBC:n haastattelussa.

Japanin filharmonisen orkesterin pääkapellimestari Kazuki Yamada debytoi HKO:ssa

Berliinissä asuva japanilainen Kazuki Yamada (s. 1979) valmistui Tokion taideyliopistosta 22-vuotiaana ja jatkoi opintojaan Slazburgin Mozarteumissa. Opintojensa jälkeen Yamada nousi kansainväliseen tietoisuuteen voittamalla arvostetun Besanconin 51. kapellimestarikilpailun pääpalkinnon ja yleisöpalkinnon vuonna 2009.

Yamada vierailee ahkerasti Euroopan maineikkaimmissa orkestereissa, kuten Pariisin orkesterissa, Lontoon Philharmonia Orchestrassa, Berliinin radion sinfoniaorkesterissa, Pietarin filharmonikoissa, Göteborgin sinfoniaorkesterissa ja Birminghamin kaupungin sinfoniaorkesterissa.
Yamada johtaa Rahmaninovia Moskovassa


KONSERTIN OHJELMA

Manuel de Falla: Kolmikolkkahattu, sarjat 1 ja 2

Kaksinäytöksisen baletin nimi tulee kuvernöörin kantamasta arvoaseman symbolista, kolmikolkkahatusta. Pöhkö mutta sinnikäs kuvernööri on iskenyt silmänsä myllärin vaimoon, joka kuitenkin syvästi rakastaa miestään tämän rujosta ulkomuodosta huolimatta. Kömpelö kuvernööri yrittää tanssilla vokotella mylläritärtä, joka lähtee kiusoitellen leikkiin. Pian kuvernöörille paljastuu, että mylläri ja vaimonsa vain pelleilivät hänen kustannuksellaan.

Väärinkäsityksiä seuraa mustasukkaisuuden vallassa tehty pidätys, perätön uskottomuusepäily ja sitä seuraava kosto, vääriin vaatteisiin pukeutuminen sekä onnellinen loppu, jossa kuvernööriä heitellään ilmaan maton päällä. Tämä kaikki tapahtuu loisteliaan ja taidokkaasti orkesterille kirjoitetun musiikin säestyksellä.

Maurice Ravel: Pianokonsertto G-duuri

“Ne ajat ovat takanapäin, kun säveltäjän kuviteltiin inspiraation vallassa kuumeisesti rustaavan ajatuksiaan paperilappuselle. Säveltäminen on 75-prosenttisesti älyllistä toimintaa.” Näin kertoi Maurice Ravel (1875–1937) G-duuri-pianokonsertostaan (ke. 1932), jonka valmistuminen vei peräti kaksi vuotta. Samaan aikaan sävelsi myös toista pianokonserttoaan, konserttoa vasemmalle kädelle. Kantaesitysten välillä oli vain runsas viikko. Tyylillisesti teoksilla on silti vain vähän yhteistä: siinä missä vasemman käden konserttoa hallitsee romanttinen perusvire jazz-vivahteilla; G-duuri-konsertossa asia on päinvastoin.

Maurice Ravel: La Valse

Jokainen päättäköön itse, onko La Valsen sisäinen maailma vain irvokas kuvaus menneen kulta-ajan väkivaltaisesta tukehtumisesta, sodanjälkeisen Euroopan hajanaisuudesta vai valssin synnystä, kukoistuksesta ja kuolemasta. Tai jostain aivan muusta.

Joka tapauksessa sävellyksen äärimmäisyyksiin kurottava tehoreippaus ja Ravelin tavaramerkin tapainen ilmavuus ja värikkyys tekevät La Valsesta yhden kaikkien aikojen tanssiteoksista.

Tekstit: Jaani Länsiö

XVI Panorama Filharmonica

Panorama Filharmonica 22.11. Ateneumin taidemuseo
Liput Lippupalvelusta
p. 0600 10 800 (1,98€/min+pvm)

Jean Sibelius ja aikalaiset, sävellykset ja kuvataide
Silja Fontana, Kati Kuusava, Samuli Peltonen, Anni Kuusimäki ja aikalaiset, tulkinta ja tunnelma

KONSERTIN OHJELMA

Fontana_HKO_fblaatu

Helsingin kaupunginorkesterin viulisti Silja Fontana tulkitsee sellisti Jaani Helanderin kanssa Sibeliuksen varhaistuotantoon kuuluvan Vesipisaroita.
Vesipisaroita pidetään jopa Sibeliuksen ensimmäisenä sävellyksenä. Pienessä impressiotyyppisessä kappaleessa luodaan vaikutelma pisaroista pizzicatolla, jousisoitinta näppäilemällä.
Sibeliuksen varhaistuotantoa ajatellaan usein perheelle sävelletyksi käyttömusiikiksi. Itse pääasiallisesti viulua soittanut Janne musisoi usein sisarustensa, selloa soittaneen Christianin sekä pianoa soittaneen Lindan, kanssa.

Kuusava_HKO_fblaatu

Jean Sibelius sävelsi kamarimusiikkia myös pienille kokoonpanoille ilman pianoa. Panorama Filharmonicassa kuullaan viulisti Kati Kuusavan ja alttoviulisti Carmen Moggachin tulkinta Sibeliuksen Duosta (C-duuri). Kappale on valmistunut 1890-luvun alkupuolella. Eteenpäin virtaava sävellys yhdistää alttoviulun ja viulun ominaiset sävyt ilmavaksi ja kauniiksi soinniksi. Lyyrisen kauneuden keskeltä pilkahtaa toisinaan myös melankolian sävyjä.

Pianonsoitolla musiikkiharrastuksensa aloittanut Sibelius rakastui viulunsoittoon teini-ikäisenä ja haaveili viulistin urasta. Pianoa hän käyttikin lähinnä säveltämiseen. Kertoman mukaan Sibelius olisikin viulun paremmuudesta todennut: ”piano – se ei laula”.

Kuusimäki_HKO_fblaatu

Harpisti Anni Kuusimäki asettelee Panorama Filharmonicassa Sibeliuksen tunnettuja pianokappaleita harpun sointiin.  Kuusimäki soittaa muun muassa Sibeliuksen Romanssin Des-duuri opus 24 nro 9 vuodelta 1901. Romanssissa on kuultavissa kaikuja pari vuotta aikaisemmin sävelletystä Finlandia-hymnistä. Se on kokonaisuutena sävyltään levollinen, mutta yltää kuitenkin paikoitellen jopa virtuoottisiin sfääreihin.

Sibelius sävelsi lukuisia pieniä ja kauniita pianokappaleita. Harvaa säveltäjää onkin niin paljon moitittu pienten kappaleiden säveltämisestä kuin häntä.  Kappaleet jäivät jo säveltäjän alkuaikoina orkesterikirjallisuuden jalkoihin, sillä ajan hengelle oli ominaista pitää arvossa nimenomaan suuria muotoja, sinfonioita.  Vaikka kriitikot aikoinaan ruoskivat Sibeliusta, suomalaiset muusikot ja musiikinharrastajat rakastavatkin edelleen laajasti Sibeliuksen pianokappaleita. Niiden värikkyyteen ja monipuolisuuteen uutta painoarvoa tuo tulkinta harpulla.

Samuli_HKO_fblaatu

Panorama Filharmonicassa kuullaan sellisti Samuli Peltosen tulkinta Sibeliuksen sellolle ja pianolle säveltämästä Malincoliasta op. 20. Sibelius sävelsi kappaleen vuonna 1900 ja sen kantaesitti Georg Schnéevoigt, joka  itse asiassa muutamaa vuosikymmentä myöhemmin oli toimiva Helsingin kaupunginorkesterin kapellimestarina ja ajautuva pitkällisiin riitoihin Robert Kajanuksen kanssa.

Nimensä mukaisesti surumielinen kappale  vakuuttaa runsassointisuudellaan ja kromatiikkaan taipuvaisella melodiikallaan. Jotkut tulkitsevat kappaleen surumielisyyden kirpoavan Sibeliuksen Kirsti-tyttären kuoleman aiheuttamasta ahdistuksesta. Kamarimusiikillisen teoksen varsin vahvaa piano-osuutta soittaa Sophia Rahman.

Sibeliuksen ja aikalaisten musiikki täyttää Ateneumin näyttelysalit lauantaina 22.11. klo 18-21.30.
Taiteellinen suunnittelu Atte Kilpeläinen ja Erkki Suomalainen. Esiintymässä Helsingin kaupunginorkesterin muusikoita.

KONSERTIN OHJELMA

Teksti: Salla Viitanen

Vuonna 1914 orkesterisodan raunioista nousi kaupunginorkesteri

kajanus_johtaa_web

1910-luvulla riehuneen orkesterisodan repimässä Helsingissä musiikkilautakunta aloitti jo kerran katkenneet neuvottelut kunnallisen kaupunginorkesterimallin pohjalta. Musiikkilautakunta oli lähettänyt marraskuussa 1913 orkesterisodan kummallekin osapuolelle kirjeet, joissa ehdotettiin konkreettisia toimenpiteitä kuten sekä Robert Kajanuksen johtaman Filharmonisen Seuran orkesterin että Georg Schnéevoigtin johtaman Helsingin Sinfoniaorkesterin lakkauttaminen.

Musiikkilautakunnan ehdotus esiteltiin valtuuston päätettäväksi 10. maaliskuuta 1914. Pääansio siitä, että esitys ylipäätään johti tulokseen, oli musiikkilautakunnan puheenjohtajalla, yliarkkitehti Hugo Lindbergillä, joka itse kaupunginvaltuutettuna valtuuston ratkaisevassa kokouksessa taisteli kynsin hampain ainoana oikeana pitämänsä ratkaisumallin puolesta: orkesterin kunnallistamisen.

Helsingin kaupunginvaltuusto päätti kokouksessaan 10.3.1914 mm. seuraavaa:
Soitantokauden 1914-1915 alusta lähtien Helsingin kaupunki järjestää ja ylläpitää kolmen vuoden aikana omaa kunnallista orkesteriaan, jolla on nimenä ”Helsingin kaupunginsoittokunta” ja johon kuuluu vähintään 54 muusikkoa.
Orkesterin ”pääjohtajiksi” – kuten ylikapellimestareita tuolloin kutsuttiin – nimitettiin kummankin lakkautetun orkesterin (Filharmonisen seuran orkesterin ja Helsingin Sinfoniaorkesterin) johtajat, Robert Kajanus ja Georg Schnéevoigt.

Koska orkesteri tarvitsi lukuisten helppotajuisten ja kansankonserttien johtajaksi pääjohtajiensa lisäksi muita kapellimestareita, julistettiin varakapellimestarin toimi avoimeksi syksystä 1914 alkaen. Kyseistä tointa hakivat kapellimestarit Leo Funtek, Leevi Madetoja, Ossian Fohström, Jugel Jansson ja Ilmari Weneskoski. Erkki Melartinilta, Heikki Klemetiltä ja Oskar Merikannolta tilattuihin asiantuntijalausuntoihin nojaten toimeen nimitettiin Toivo Kuula.

Todellista sopua Helsingin riitaiseen musiikkielämään päätös ei kuitenkaan tuonut vaan lopullinen ja ratkaiseva kunnallistamispäätös tehtiin vasta syksyllä 1919. 
Helsingin kaupunginorkesterin uuteen alkuun loi oman raskaan varjonsa kesäkuussa 1914 alkanut maailmansota.

Lähde: Matti Vainio – Helsingin kaupunginorkesteri 1882-1982

Kaupunginorkesteri ajassa jo 132 vuotta

Robert Kajanuksen vuonna 1882 perustama ja kaupungin orkesteriksi vuonna 1914 kunnallistettu Helsingin kaupunginorkesteri  on vuonna 2014 – uskallamme sanoa – parempi ja palveluiltaan monipuolisempana kuin koskaan. Musiikkitalossa järjestettävien konserttiemme lisäksi viemme musiikkia niin sairaaloihin, palvelukeskuksiin, kouluihin kuin kaupunginosataloihinkin.

Palvelemme yleisöä monipuolisesti verkossa tarjoamalla konsertteja suorina ja tallenteina, avaamalla konserttien taustoja haastatteluin ja jakamalla orkesterin arkipäivää sosiaalisessa mediassa.

Tarjoamme erityisryhmille opastettuja kenraaliharjoituskäyntejä, lapsille ja nuorille esiintymismahdollisuuksia ja kummilapsiprojektin kautta musiikkikylpyä lapsuusvuosien ajan, kehitämme myös pedagogista materiaalia ryhmien käyttöön.

Lähdemme kohti uutta satavuotiskautta kunnallisena orkesterina teitä kuulijoitamme tervehtien ja kiittäen.